Nuorisomusikaali jytää Korvenkylässä

Jim Jacobs ja Warrren Casey, Grease, Rock’n’roll –musikaali. Suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Pia Lunkka, koreografia Suvi Auvinen, orkesteri Sami Viitalo & The Beetmakers. Ensi-ilta Korvenkylän kesäteatterissa pe 26.6.2015.

Pastellinsävyinen lavastus englanninkielisine teksteineen viihdyttää Korvenkylän yleisöä ennen esityksen alkua. Näyttämöä on rakennettu kahteen tasoon, soittajille suojaisa paikka keskelle ylätason alle. Esitys sijoittunee amerikkalaiseen pikkukaupunkiin jonnekin 1950-luvulle. Tähän suuntaan viittaa myös puvustus.

Lavastus kuitenkin unohtuu, kun soitto räjähtää käyntiin ja parikymmenpäinen nuorisojoukko pelmahtaa lavalle. Railakasta menoa riittää, tanssitaan ja lauletaan koko porukalla, pienemmissä ryhmissä tai soolonumeroina. Juoni kertoo lähinnä Dannyn (Sami Viitalo) ja Sandyn (Piia Jussila) aiemmasta ihastumisesta, joka ei meinaa kestää muun porukan armotonta naljailua. Mitään hempeilyä ei siedetä.

Ollaan lukiossa ja sellaisessa iässä, että koulua pitää vastustaa ja esittää kovaa tyyppiä. Niinpä juodaan viinaa, tupakoidaan ja annetaan ymmärtää että kokemusta kyllä löytyy myös vastakkaisen sukupuolen suhteen. Tämä kaikki esitetään rehvakkaasti elehtien, laulaen ja tanssien. Mahdollisimman ronskit puheet säestävät menoa.

Ihailtavan letkeästi esitys siirtyy kohtauksesta toiseen. Pojat kulkevat tukkaansa sukien ja lantiotaan nytkyttäen ja ovat niin miestä mielestään. Tytöt meikkaavat ja kampaavat, mutta samalla tupakka ja viinapullo kiertävät kädestä toiseen, mitään pyhäkoulumeininkiä ei suvaita. Päähenkilö Sandy sysitäänkin kiltteytensä takia hieman takavasemmalle tyttöjen joukossa.

Lähes kaikki esityksen roolihenkilöt ovat nuoria. Näyttämö on koko ajan eräänlaisen nuorten melskeen täyttämä, pojat puhuvat tytöistä ja tytöt pojista, puhutaan siitä mistä on puute eli seksistä, vaikka esitetäänkin kokeneita.

Korvenkylän esitys suorastaan tihkuu energiaa. Mitään ei säästellä, tanssit, laulut, juoksut viedään läpi vauhdikkaasti. Kaikki esittäjät eivät ole aivan nuoria, mutta hyvin he nuoresta käyvät. Erityisesti jäi mieleen Simo-Pekka Patrikaisen uhoava nuorukainen.

Joten ei muuta kuin Korvenkylään muistelemaan nuoruuttaan. Jytämeininki rantautui Suomeenkin, kellohelmojen heilahtelu oli tanssitavoilla tuttu näky.

Ritva Sorvali