Marja Manninen maailmalla

Toimittaja Marja Manninen puhui urastaan Kouvolan Maria-salissa 11.10.2015, tyttöjen päivän tapahtumassa. Tapahtuma on paikallisten naisjärjestöjen yhteistyön tulos.

Inkeroisten lukiosta Helsinkiin opiskelemaan lähtenyt Marja ajautui pian lehtityöhön, sitten alan koulutukseen ja melko pian ylelle toimittajaksi. Viime vuosina hän oli Suomen yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja ja kommentoi televisiossa muun muassa Ukrainan tapahtumia.

Toimittajan työ on Marja Mannisen mukaan täynnä jatkuvia valintoja: mistä teen juttuja, ketä haastattelen, mistä muualta saan tietoa, mitä saamastani tiedosta käytän jutussa, mitkä osat haastattelusta pääsevät ruutuun ja mitkä leikkaan pois. Toimittajan työ on vaikuttamista ja vallan käyttöä monella tavalla.

Televisio on edelleen tärkeä vaikuttaja, ihmiset haluavat päästä asiansa kanssa televisioon. Niinpä myös televisiossa näkyvä toimittaja on tärkeä, hänelle puhutaan asioista, annetaan juttuvinkkejä. Toimittajalta myös kysytään asioista ikään kuin asiantuntijalta, vaikka hän on vain silminä ja korvina paikalla.

Vaikka olisi paikalla oikeaan aikaan, ei välttämättä saa tietoja asioista. Marja Manninen oli Kiovassa, kun maan sisäministeriö oli antanut turvallisuusjoukoille luvan ampua mielenosoittajia. Hän oli paikalla myös Ukrainan itäosassa, kun matkustajalentokone ammuttiin alas ja lähes 400 ihmistä kuoli. Mutta heti tuolloin oli vaikea saada taustatietoja, pystyi kommentoimaan vain näkemäänsä.

Marja Manninen kertoi aloittaneensa venäjän kielen opiskelut vasta aikuisena 24 vuotta sitten. Hän pärjää kielen kanssa Venäjällä, mutta ei välttämättä aina ymmärrä vivahteita. Hänen mukaansa Venäjällä niin poliitikot kuin muutkin ihmiset käyttävät puheessa maan kirjallisuuden tai elokuvien sanontoja eri merkityksissä, mikä on ulkomaalaiselle hankalaa.

Toimittajalla on siis valtaa mutta samalla valtava vastuu. Hänen pitää pystyä välittämään mahdollisimman oleellista ja oikeaa tietoa puolueettomasti. Omia mielipiteitä ei saa tuoda esille eikä kaikkia voi miellyttää. Miellyttäminen ei ole edes tavoitteena. Tiedot taistelevat keskenään ja etenkin Venäjän kirjeenvaihtaja joutuu sukkuloimaan hyvinkin erilaisen tiedon viidakossa.

Ritva Sorvali