Kustaan sota – ylistyslaulu Kymijoelle
Kustaan sota 1788-1790 -kansanooppera. Käsikirjoitus ja sävellys Jouni Sjöblom. Ohjaus Piia Kleimola, puvut Seija Kiuru, lavastus Seppo Pukki. Esitykset Kymijoen rannalla Anjalan kartanon puistossa 19.8. ja 22.8.2015.
Kansanooppera Kustaan sota on erinomainen ylistyslaulu Kymijoelle. Kymijoki on virrannut vuosisatoja kaupunkimme läpi, sen rannoilla on asuttu, tehty työtä, taisteltu. Oopperan kuvaamana aikana se oli rajajoki, jonka yli Kuningas Kustaa III johti sotilaansa turhaan sotaansa/teatterisotaansa. Esityksessä kysellään sodan syitä, oliko se vain näyttämistä serkulle, Venäjän Katariina II:lle?
Kustaan sodalle oli rakennettu Anjalan kartanonpuistoon sekä katsomo että näyttämö. Yleisö katsoo mahtavaa näköalaa suoraan Kymijoelle Inkeroisten suuntaan. Ylempää katsomosta jokimaisema on koko ajan nähtävissä, alempanakin joki paljastuu aina välillä, kun näyttämön liukuseinät avautuvat.
Esityksen alussa savun haju leviää katsomoon reunustan nuotioista, joita näytelmän sotilaat vartioivat. Savu sopi hyvin kertomaan siitä, mistä laulut myöhemmin kertovat, sodan alla savuavista kylistä. Esityksen aikana joenrannan valtavat nuotiot savustavat koko katsomon. Savu loi ajan kuvaa kuten sekä kansan että sotilaiden puvustuskin.
Esityksen laulut soljuivat mainiosti ja kertoivat Kustaan sodan tarinaa: ”Joen yli käydä ei saa, jaettu on joen maa; Kymijoki virtaa hiljaa, rannat kasvaa uutta viljaa; On meille niin kuin luotu tää meidän oma ruotu ja Ruotsin herrat armeijaan on meren takaa tuotu; Nyt leirissä taas kärsitään ja leivän syrjää järsitään; Kustaa Kolmas ja Katriina Toinen, serkukset nuo hallitsijat, mistä sota moinen?”
Musiikin rytmi vaihteli mukavasti rauhallisesta nopeampaan ja päinvastoin. Esitys olikin lähestulkoon läpisävelletty. Alun tanssisikermää olisi ehkä voinut vielä paremmin yrittää sovittaa tarinaan vaikkapa jakamalla tansseja useampaan osaan. Olisi voitu tanssia vaikkapa kuningas Kustaalle. Loppupuolella tanssit kertoivat paremmin samaa tarinaa kuin laulutkin.
Joukkokohtaukset soljuvat hienosti sekä näyttämöllä että sen edessä ja takana ja katsomon sivuilla. Tässä on ollut harjoittelemista, sillä esityksessä pyörii yli sata näyttelijää. Myös yhdessä lauletut laulut kuulostivat vahvoilta ja vakuuttavilta. Etenkin miesten esittämissä lauluissa oli ytyä, miesten lauluista jäivät mieleen etenkin venäläisten sotilaiden laulu ja ruotuväkilaulu.
Kuningas Kustaa ratsasteli näyttämöllä ja nyökytteli armollisesti päätään. Kustaan huippukohtaus oli kun hän juhlallisesti luki vanhakielisen julkilausumansa kaikelle kansalle. Petteri Tynys Kustaana loi hyvin kuvan sievistelevästä teatterikuninkaasta, joka jostain ihmeen syystä intoutui sotimaan täällä kaukaisella Suomen kamaralla.
Tuntui suorastaan ylpeältä istua katsomossa kuuntelemassa meidän kaupunkimme laulettua historiaa. Hyvältä esitys tuntui myös sen takia, että siinä oli mukana ikään kuin koko iso Kouvola, esiintyjiä oli paitsi Anjalasta myös Myllykoskelta, Elimäeltä, Kuusaalta, Jaalasta, Valkealasta, Kouvolasta. Tämä oli meidän yhteinen tarinamme, jossa kaikki halusivat olla mukana.
Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee kokemaan tämän oopperan, esitykset jatkuvat 30.8. saakka. Ja toivottavasti tämä uusi näyttämö saa esityksiä myös tulevina kesinä. Ja toivottavasti tämä esitys vauhdittaa Kymijoen yhä laajempaa käyttöönottoa sekä Kouvolan kaupungin markkinoinnissa että asukkaiden viihdyttäjänä.
Ja jospa tämä esitys olisi lähtölaukaus myös muille paikkakuntamme historiaa kuvaaville esityksille. Vahvoja aiheita löytyy. Niitä ovat esimerkiksi Pietarin radan rakentaminen, paperiteollisuuden tulo Kymenlaaksoon, kansalaissota, viime sodat ja niin edelleen.
Ja vielä lopuksi. Käsiohjelma eli libretto oli täyttä tavaraa, siinä oli koko tarina lauluineen kaikkineen.
Ritva Sorvali