Kuka niistä mummoista selvän ottaa

Mike Yeaman, Onnennumerot. Suomennos Tuomas Timonen. Ohjaus Satu Linnapuomi, lavastus ja puvut Sanna Levo. Esitys Kouvolan Teatterissa 7.11.2015.

Kouvolan Teatterin Onnennumerot pitää koko ajan mielenkiinnon yllä. Jatkuvasti löytyi uusia näkökulmia, joita heti ryhdyttiin joukolla selvittämään.

Onnennumerot pyörii paljolti lottovoittajan eli perheen mummon (Nina Petelius-Lehto) ympärillä. Mummon vuosikymmeniä lottoama vakinumero on vihdoinkin voittanut. Mutta missä on lottokuponki? Mummon perhe aloittaa vimmatun kupongin etsinnän sekä samalla mummon tarkkailun ja mielistelyn.

Mummolla on ollut dementian oireita, mutta kuka niistä selvän ottaa. Riskaapelia kuitenkin on, jos mummo viilettää kaupungilla voittokuponki taskussaan. Niinpä perheenjäsenet sopivat, kuka milloinkin vahtii mummoa missäkin ja kuka ryntää tutkimaan mummon huonetta, kun tämä taas lähtee ostamaan vakiostostaan, leipää.

Kaikki tapahtuu perheen olohuoneessa. Mummo asuu tyttärensä perheessä, johon tyttären eli perheen äidin (Tytti Vänskä) lisäksi kuuluu tämän ikuisesti sohvalla lojuva aviomies (Veli-Matti Karén), lattialla makaava murrosikäinen poika Teemu (Panu Poutanen) ja mustiin reikäasuihin pukeutuva tytär Liisa (Rebecca Viitala). Näiden lisäksi olohuoneessa piipahtavat sekä äidin että tyttären poikaystävät (Raimo Räty ja Sami Kosola).

Kuten farsseissa pitääkin, jatkuvasti peitellään jotain, kyykitään matalana sohvan takana, seisotaan ovien takana/takkien sisällä tai suorastaan lennetään mummon selän takana yläkertaan tai sieltä pois. Mummo on hidas käänteissään, joten luullaan että tämä ei näe eikä kuule paljon mitään, muistista nyt puhumattakaan.

Onnennumerot on hauska esitys, jossa on myös valtavasti asiaa. Eri-ikäiset ihmiset etsivät suuntaansa, kuka on milläkin tavalla hukassa. Katsomosta on helppo hymyillä toisten hölmöilyille, mutta varmaan jotain jää myös takaraivoon itämään. Aluksi tuntuu että mummo on kaikkein eniten pihalla, mutta tilanne muuttuu.

Kieli oli näsäkkää ja nasevaa, kouvolalainen pakallistuntu sopi hyvin tämäntyyppiseen esitykseen. Muutamat laulunpätkät piristivät esitystä, räppiä olisi voinut olla enemmänkin. Hymyilevä katsomo oli lauantaina aivan täynnä. Tämä jos mikä sopiikin pikkujouluaikaan.

Ritva Sorvali