Epätasainen Onnellisuuden tasavalta

Martin Crimp, Onnellisuuden tasavalta. Ohjaus Minna Leino. Esitys Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä la 24.11.2015.

Onnellisuuden tasavalta alkoi mainiolla perhejoulukuvauksella. Perheenjäsenet pistelivät toisiaan sanansäilällä oikein antaumuksella, ja kun sisään ryntäsi vielä emännän veli kertomaan mielipiteitään tästä perheestä, mikä oli istua yleisössä. Jouluidylli sai kunnolla köniinsä.

Väliajan jälkeen seurasi kuvaelmia, jossa samat näyttelijät eri muodostelmissa sanailivat milloin mistäkin aiheesta, nämä kuvaelmat olivat ikään kuin terapiaistuntoja. Lopuksi palattiin vielä alussa kuvatun emännän veljen perhetilanteeseen, johon taisi tulla jokin ratkaisu.

Olisin toivonut että koko alussa kuvattu perhe olisi kaikessa komeudessaan kokoontunut vielä lopussa yhteen. Jollain tavalla kaikki ne loukkaukset, joita nämä toisilleen syytivät, jäivät hieman ilmaan, kun ei enää kokoonnuttu. Eli koko esityksen paras jakso, alkukohtaus, olisi kaivannut jonkinlaista lopetuskohtausta.

Kokonaisuudessaan Onnellisuuden tasavallasta jäi hieman sekava ja epätasainen olo. Kun alku oli niin loistava, odotukset myös väliajan jälkeisestä jaksosta olivat niin korkealla, että tuntui että tunnelma hieman laski. Tai sitten yleisö joutui vielä enemmän töihin, kun yritti saada tolkkua kuvatuista terapiaistunnoista.

Ritva Sorvali