Kirkkopäivillä perustulosta ja silmiin katsomisesta

Kirkkopäivät Kouvolassa 22.-23.5.2015.

Kouvolan kirkkopäivillä keskusteltiin muun muassa perustulosta, lastensuojelusta, kirkon lähetystyöstä, vallankäytöstä, ihmisten kohtaamisesta, radikalisoitumisen ehkäisemisestä, muutosjohtamisesta ja ilmastonmuutoksesta. Monet keskustelut menivät päällekkäin, piti valita.

Yhtenä perusteena perustulolle esitettiin se, että meillä kaikilla on osuus aiempien sukupolvien työhön ja luonnonvaroihin. Koska nämä ovat myös nykyisen kansantulon pohjalla, meillä kaikilla on tavallaan oikeus edes pieneen muruseen yhteisestä kakusta. Kuultiin perustulon kokeiluselostuksia Namibiasta, Intiasta ja Paltamosta, kaikki olivat positiivisia.

Tärkeä syy perustulon kannattamiseen oli sen toimeliaisuutta aktivoiva vaikutus. Perustulo on lattia, pohja, jokaisella on oikeus ponnistella siitä ylöspäin, se mahdollistaa ihmisten voimavarojen käyttöönoton. Nykyinen systeemi on katto, joka passivoi ihmiset. Pelätessään köyhyysloukkoon tipahtamista ei uskalla tehdä mitään.

Perustulo mahdollistaa kaikkien ihmisarvon, osallisuuden ja toivon. Perustulo lopettaa ihmisten nöyryyttämisen ja leimaamisen, se mahdollistaa arjen hallinnan ja lopettaa erilaisiin köyhyysloukkuihin putoamisen. Netissä pyörii ”Kuka kuuntelee köyhää” verkosto, johon voi osallistua. Innostava keskustelu.

Lastensuojelussa nousi esiin asenteen ja yhteisen työn tekemisen merkitys, lapsen kuulemisen ja kuuntelemisen taito. Hallinnoinnin rinnalle, vähintään samalle tasolle pitää nostaa kuuntelu. Ensin pitää tuntea tilanne ja vasta sitten osaa jakaa apuja.

Kun keskusteltiin vallan avaimista, nousi esiin näkyvä ja näkymätön valta. Lisäksi todettiin että valta liikkuu koko ajan ja että toinen valta on hitaampaa kuin toinen. Esimerkiksi lainsäädäntövallan käytäntöön saanti voi kestää vuosia, kun taas median valta voi suistaa jonkun ihmisen suohon muutamassa päivässä.

Kirkon vallasta todettiin, että matkiiko kirkko liikaa kuntien ja valtion malleja? Uskaltaako kirkko pitää ääntä niistä asioista, joita pitää tärkeänä? Kuka on kirkon ääni? Pitäisikö kirkon luottaa enemmän työntekijöihinsä ja antaa useammanlaisen äänen kuulua? Eihän kirkolla ole liikesalaisuuksia vaan sen ”liikeidea” on julkinen.

Kun keskusteltiin radikalisoitumisen ehkäisystä, todettiin, kaiken takana ei ole ensisijaisesti köyhyys eikä suinkaan uskonto vaan henkinen syrjäytyminen. Kun ihminen ei ole tullut kuulluksi, hän katkeroituu. Hän kokee että hänen elämällään ei ole merkitystä, häntä ja hänen kykyjään ei tarvita. Kun ihminen ei tule kuulluksi ja nähdyksi, hän saattaa radikalisoitua.

Maahanmuuttajanuorilla saattaa olla se tilanne, että he eivät kelpaa enää vanhemmilleen mutta eivät myöskään uudelle kotimaalleen. Kotoutumisen pitää olla kaksisuuntaista, meidän suomalaisten pitää mennä puolitiehen vastaan. Lisäksi kirkot ja papit keskenään voivat tehdä paljon yhteistyötä uskontokuntien yli ja lisätä näin tietoa erilaisista kulttuureista.

Kaikkein tärkeintä on silmiin katsominen, ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen. Tämä tuli esille varmaan kaikissa kuulemissani keskusteluissa. Me emme voi puhua ihmisen yli tai ali, meidän pitää kohdata toinen ihminen samalla tasolla, katsoa silmiin ja kuunnella. Pitää kysyä, mitä kuuluu, mitä asiaa sinulla on. Jokaisella pitää olla ainakin yksi ihminen, joka näkee hänet kunnolla.

Ritva Sorvali