Teatterin ja musiikin keinoilla valtakoneiston kimppuun

Pirkko Saisio – Jussi Tuurna, Slava – Kunnia. Oligarkkien ooppera. Ohjaus Laura Jäntti. Lavastus Kati Lukka, puvut Tarja Simonen. Esitys Kansallisteatterissa 27.3.2015.

Kansallisteatterin Slava tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen – Venäjään. Se kertoo siitä miten venäläiset ovat pärjänneet itsevaltaisten johtajiensa komennossa eri vuosisadoilla ja yllyttää pohtimaan mistä se johtuu, että juuri Venäjällä näitä itsevaltiaita jatkuvasti sikiää.

Esitys hyödyntää teatterin keinoja täysimittaisesti: siinä näytellään, lauletaan ja tanssitaan. Siinä sorrutaan rytinällä maan alle mutta myös leijaillaan yläilmoissa. Oikeastaan kaikki on mahdollista, jos yleisön kanssa niin sovitaan.

Esitys alkaa Repinin taulun kuvalla, jossa elävät Volgan lautturit vetävät jotain taakkaa, samalla lauletaan jotenkin tähän tyyliin ”Ihminen on kuin ruoho, sielu on henki, ruumis on multaa”. Tämän jälkeen veljekset Obeda ja Pobeda eli Puntti Valtonen ja Juha Muje astuvat näyttämölle.

Veljesten yksi päätehtävä on myötäillä Timo Tuomisen lenksahtelemalla kävellen ja osin paidattomana mainiosti esittämää Volodjaa, joka tätä nykyä hallitsee Venäjää. Veljekset yrittävät arvailla, mitä Volodja heiltä milloinkin haluaa, miten he parhaiten säilyttäisivät asemansa, miten Volodja pysyisi hyvällä tuulella.

Esitys on täynnä vihjeitä sekä Venäjän historiaan että nykypäivään. Alkupuolen kohtauksista jäi mieleen etenkin Tiina Weckströmin esittämä Julija Tee, joka lettipäisenä naapurivaltion johtajana oli joutunut tekemisiin Volodjan kanssa. Tiina Weckströmin laulu ja tanssi nousivat aivan oopperamaisiin mittoihin.

Musiikki oli muutenkin tämän esityksen kulmakivi. Esityksessä on muun muassa Volgan lautturien kuoro, vankikuoro, sotilaskuoro, uskonnollisten kuoro, äitien kuoro ja niin edelleen sekä melkoinen määrä soololauluja. Esityksessä on balettipoikia, turvamiehiä, professoreita, perkeleitä ja kuoleman kuoro.

Alaotsikko Oligarkkien ooppera kuvaa sekä esityksen aiheita että keinoja. Teatterin ja musiikin keinoilla käydään sumeilematta valtarakennelman kimppuun. Lavastus kynttelikköineen ja puvustus muun muassa erilaisine eläinhahmoineen toivat oman lisänsä siihen ideamyllyyn, jonka esitys sai katsojan päässä kihisemään.

Ritva Sorvali