Mitä meidän pitäisi tehdä elämällämme?

Mitä meidän pitäisi tehdä elämällämme?

Jussi Valtonen, He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014. Vuoden 2014 finlandiavoittaja.

Vuoden 2014 kirjallisuuden finlandiapalkinto meni todella oikeaan osoitteeseen. Jussi Valtonen on ajan hermolla monessa asiassa. Kirjan aiheet kuten lääketehtaiden ylivalta lääketutkimuksissa, digimaailman tunkeutuminen yhä syvemmälle aivoihimme ja aina ajankohtainen sukupolvien välinen yhteentörmäys ovat tärkeitä aiheita, ja kirjailija käsittelee niitä monipuolisesti kahden perheen ja kahden valtion näkökulmasta.

Tarina alkaa noin 20 vuotta sitten, kun suomalainen Alina ja amerikkalainen Joe tapaavat, rakastuvat, menevät naimisiin ja saavat pojan Samuelin. Nuoripari asuu aluksi Suomessa, mutta koska täältä ei Joelle tahdo irrota töitä, tämän on hankkiuduttava kotimaahansa. Pariskunta eroaa, Samuel jää äitinsä kanssa Suomeen. Sittemmin sekä Alina että Joe perustavat uuden perheen.

Joe on hermotutkija, neurologi. Hän tekee myös eläinkokeita. Samuel pääsee 19-vuotiaana tutkimusapulaiseksi suomalaiseen saman alan tutkimuslaitokseen. Nämä asiat yhdistävät isän ja pojan ja ajavat heidät lopulta yhteen.

Yksi kirjan tärkeimmistä teemoista on tutkimuksen ja markkinoinnin eli mainonnan välinen suhde. Mikä se suhde on? Kuka valitsee esimerkiksi lääketieteen tutkimusaiheet ja kuka valitsee mitkä tutkimustulokset nostetaan esille ja mitkä puolestaan unohdetaan? Kuka vastaa kaikesta tästä? Valtiotko vai markkinat?

Entä se että markkinointi tunkeutuu myös kouluihin? Koulut kamppailevat rahoitusvaikeuksissa, taistelevat parhaista oppilaista, kaikki kilpailevat keskenään. Kenen etu tämä iänikuinen kilpailu on? Entä meidän aivomme, mitä niille tapahtuu? Kuka niistä on kiinnostunut?

Kaikesta tästä Jussi Valtonen kirjoittaa. Tarina etenee vuoroin Suomessa, vuoroin Amerikassa, välillä nykyajassa, välillä aiemmissa ajoissa. Yli 500 sivuun mahtuu paljon, mutta tarina pysyy kasassa osittain dekkarinomaisen rakenteensa ansiosta. On hyvä että näitä asioita käsitellään.

Ritva Sorvali

 


Tags: