Jouluvaellus näyttää kauniin keskustan

Kouvolan seurakunnan jo seitsemän kertaa järjestämä jouluvaellus näyttää aina konkreettisesti, miten kaunis ja viihtyisä Kouvolan keskusta voi olla. Kun taloja sopivasti valaistaan, kun ihmisiä on kaikkialla, kun tehdään yhdessä jotain, Kouvola tuntuu kodilta.

Jouluvaelluksessa on selkeä juoni, jouluevankeliumin juoni. On levinnyt huhu, että jossakin on syntynyt poikalapsi, ja niinpä lähdetään etsimään tätä. Matkan varrella kuullaan tuttuja joululauluja ja nähdään erilaisia kuvaelmia. Ohjelmajaksojen välissä voi jutella tuttujen kanssa ja toivotella hyvää joulua.

Jouluvaellusta ihastellessa on monesti ennenkin tullut mieleen, että miksi Kouvolassa ei ole enemmän tällaista, esimerkiksi enemmän valoilla maisemointia tai huomion ohjaamista johonkin. Kouvolan Teatteri on lähes ainoana ansiokkaasi jo useamman vuoden valaissut vaihtuvilla valoilla kattorakennelmaansa.

Pimeään aikaan valoilla voi luoda tunnelmaa ja ohjata ajatuksia. Helsingissä lähtee yliopiston suunnalta korkea vihreä valokiila, joka ohjautuu Pitkänsillan ja koko Hakaniemen yli Kallion kirkkoon. Helsingin historiaa tunteville se kertoo omaa kieltään, se voi toimia esimerkiksi eräänlaisena viitteellisenä kädenojennuksena entisten vihollisuuksien yli.

Kouvolan keskustassa rautatieasema on eräänlainen kaiken keskus, josta toivoisi lähtevän vaikkapa valosuihkuja eri suuntiin. Pohjolatalo on kaikessa majesteettisuudessaan tässä suhteessa kokonaan käyttämätön voimavara. Tiettävästi joskus opiskelijat ovat suunnitelleet sen valaisua.

Kouvolan kaupungintalon sisäänkäynnin yläosassa on iso tasainen seinämä. Sitä valaistiin jouluvaelluksessa, mutta ehkä sitä voisi valaista joskus muulloinkin, voisiko siihen jopa heijastaa elokuvia? Yhteistyö paikallisten koulujen kanssa saattaisi tuottaa ties minkälaisia suunnitelmia myös keskustan valoelävöittämiseksi.

Ritva Sorvali