En ymmärtänyt mitään Maaseudun tulevaisuudesta

Leea ja Klaus Klemola, Maaseudun tulevaisuus. Ohjaus Leea Klemola. Esitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 15.1.2015.

Olen teatterifani ja katsonut esityksiä aktiivisesti lähes 50 vuotta. Yritin kaikin voimin löytää jonkin punaisen langan myös Kansallisteatterin esityksestä Maaseudun tulevaisuus, mutta en löytänyt. En kerta kaikkiaan tajunnut, miksi tämä esitys oli tehty.

Näyttämöllä kuljeskeli sekä eläimiä että ihmisiä ja myös kuolleita sieluja. Nämä kaikki haahuilivat jotain, en tajunnut mitä. Vaikea oli tajutakin, sillä en suinkaan kuullut kaikkia repliikkejä. Replikointi oli ainakin osittain päällekkäistä huutoa ja tiuskimista, joten siitä oli vaikea saada selvää. Kun Jukka Puotila alkoi puhua, huomasin kuulevani ja ymmärtäväni.

Yritin miettiä, miksi olen näin pihalla? Onko vika tekstissä, ohjauksessa vai molemmissa? Vai olenko itse tipahtanut kyydistä? Oli miten oli, olin todella onnellinen, kun verhot lopussa laskeutuivat. Nautin myös esityksen aikana pari kertaa nähdystä vaikuttavasta lumisateesta.

Ritva Sorvali