Taisin tulla huijatuksi Helsingin kaupunginteatterissa

Graham Linehan, Ladykillers – Sarjahurmaajat. Ohjaus Neil Hardwick. Lavastus Katariina Kirjavainen. Esitys Helsingin kaupunginteatterissa to 27.11.2014.

Jossain vaiheessa Sarjahurmaajien esitystä Asko Sarkolan henkilöhahmo lausuu näyttämöllä tämänkin esityksen kannalta kuolemattomat sanat: ”Keskiluokan tärkeimpiä nautintoja on tulla huijatuksi taiteen nimissä”. Juuri näin koin minulle tapahtuvan Sarjamurhaajien esityksessä.

En nimittäin ymmärtänyt miksi tämä esitys oli tehty. Mikä oli saanut tekijät innostumaan tekstistä niin paljon, että oli nähty valtava vaiva sen harjoittelemiseen, pukujen tekemiseen, lavastuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Näyttämöllä komeili suorastaan kaksikerroksinen asunto, ja aivan sen vieressä kulki höyryjunan rautatie.

Koska teatterinjohtaja itse oli toisessa pääroolissa, hänen on täytynyt jollain lailla innostua tekstistä. Ei kai sitä muuten olisi valittu. Mutta miksi esitys ei saanut läpi sitä, mikä mahdollisesti on innoittanut tekijöitä. Ollaan kuitenkin yhdellä Suomen päänäyttämöistä, kaikki tekijät ovat ammattilaisia, verorahoja käytetään melkoinen määrä.

Pirkko Mannola hääräsi toisessa pääroolissa aivan kiitettävästi. Ei ollut hänen vikansa, että jäin näin kylmäksi. Kun teksti on hengetön, ei sitä parhainkaan näyttelijä näköjään saa eläväksi. Eikä tämä hengettömän tekstin äärellä istuminen suinkaan ollut ensimmäinen kerta Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Se on siellä jo maan tapa.

Ritva Sorvali