Graffidien maalaajat kiitävät Kotkan yössä

Jari Järvelä, Tyttö ja pommi. Crime Time 2014.

Kotkalaisnuoret vaeltavat junavaunujen välissä yön tunteina, hääräävät maalipurkkien ja pensseleiden kanssa sekä kuulostelevat samalla vartijoiden ääniä. Jos jotain kuuluu, pitää oitis jähmettyä liikkumattomaksi tai liueta paikalta.

Järvelä kuljettaa tarinaa sekä graffitien maalaajien että näitä metsästävien vartijoiden eli rottien kannalta. Rottien mielestä kyseessä ovat töhrijät, jotka pitää saada kuriin. Maalaajat tekevät mielestään kantaa ottavaa taidetta.

Monilla maalaajilla on kokemuksia Ruotsista ja Saksasta, joissa maalaajiin ei suhtauduta niin mustavalkoisesti kuin Suomessa. Esimerkiksi Berliinissä joitain alueita on jopa luovutettu maalaajien käyttöön.

Kotkassa on nollatoleranssi. Kotkassa maalaajan saa pahoinpidellä ja jopa tappaa joutumatta vastuuseen. Kotkassa vartiointiliike toimii kuin poliisi ja ilmeisesti myös poliisin valtuuksilla.

Tarina vetää mukaansa. Päähenkilö Metro on menettänyt rakastettunsa ja haluaa kostaa, kostaa ja kostaa. Tällä tavalla hän uskoo saavansa oikeutta. Koston kierre imaisee mukaansa muitakin, ja syyttömät joutuvat kärsimään.

Kirja pakottaa pohtimaan sitä, kenellä on oikeus päättää meidän miljööstämme ja samalla meidän elämästämme? Metron äiti ei voi tulla Kouvolaan, sillä hän alkaa voida pahoin katsellessaan Kouvolan laatikkotaloja. Ne on kuitenkin rakennettu paikallisten päätösten mukaan.

Järvelän esikoisdekkari kuvaa nuoria, jotka haluavat vaikuttaa ympäristöönsä. Heillä ei ole käytössään laillisia keinoja eikä rahaa, niinpä he kulkevat öisin ja salaa. Rahalla kaduille saa sijoittaa mainoksia, rahalla julkisen tilan saa käyttöönsä. Mutta yöllinen kulkija voi menettää jopa henkensä puolustaessaan oikeuttaan luoda haluamaansa miljöötä.

Tyttö ja pommi on jännittävä ja vaikuttava kirja.

Ritva Sorvali