Annammeko vai saammeko?

Saara Turkka kirjoitti KS 26.3.2014 otsikolla ”Kriittisyys ei ole rasismia”. Kirjoituksessa arvosteltiin kaiken maahanmuuttoon ja kehitysyhteistyöhön liittyvän arvostelun leimaamista rasismiksi. Kirjoituksen loppupuolella päädytään siihen, että meidän velvollisuutemme on auttaa heikommassa asemassa olevia. Hyvä niin.

Mutta autammeko me vai saammeko itse jopa enemmän, kun otamme Suomeen pakolaisia ja muita maahanmuuttajia? Olen lukenut Helsingin Sanomista uutisen (talvella), jonka mukaan me olemme saamapuolella maahanmuuttoasioissa. Esimerkiksi Helsingissä eivät bussit kulkisi eivätkä paikat pysyisi siisteinä ilman maahanmuuttajia. Eli maahanmuuton aiheuttamat kustannukset alkavat jäädä pienemmiksi kuin maahanmuuttajien työpanoksen aikaansaamat tulot. 

Maahanmuuttajat ovat enimmäkseen nuorehkoja ja terveitä ihmisiä. Heidän kielenoppimiseensa ja muuhun kotouttamiseensa saattaa mennä muutama vuosi. Mutta kun suomalainen lapsi syntyy, me joudumme hoitamaan ja kouluttamaan häntä enimmillään jopa 30 vuotta, ennen kuin hän mahdollisesti alkaa tuottaa jotain. Tähän verrattuna muutaman vuoden satsaus maahanmuuttajiin tuottaa tulosta huomattavasti nopeammin.

Pelkästään hyötyjä laskemalla maahanmuuttoon kannattaa siis satsata. Puhumattakaan yleisinhimillisestä velvollisuudestamme auttaa tällä hetkellä heikommassa asemassa olevia, kuten Saara Turkkakin toteaa. 

Ritva Sorvali

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Kouvola