Herodeksen mukana Jeesuksen ajan maailmassa

Asko Sahlberg, Herodes. Wsoy 2013.

Asko Sahlbergin Herodeksessa on 680 sivua ja kirja on romaaniksi isokokoinen. Eli käsi väsyy, kun sitä yrittää sängyssä lukea. Mutta Herodes on niin kiinnostava, että pärjätäkseen kirjan kanssa yrittää keksiä jotain tukirakennelmia, tyynyjä tai muita korokkeita, jotta voisi välillä lepuuttaa kättään. Jostain syystä kirjaa ei mistään hinnasta halunnut lopettaa kesken.

Herodes kertoo Jeesuksen ajan Juudeasta ja samalla koko tuolloisen Välimeren tienoota vallinneesta Rooman valtakunnasta. Kirjan päähenkilö on juutalainen Herodes Antipas. Hänen isänsä oli ollut kuninkaana Jeesuksen syntyessä ja pannut toimeen alle 2-vuotiaiden poikalasten surmaamisen. Herodes Antipas on kuninkaana Jeesuksen kuollessa ja joutuu Pontius Pilatuksen kanssa ottamaan kantaa tähän asiaan.

Paksun kirjan teki mielenkiintoiseksi varmaan se, että Sahlberg kuljettaa lukijaa kädestä pitäen pitkin Juudean ja Palestiinan katuja ja kujia ja samalla tavalla pitkin tuolloisen antiikin ajan Rooman katuja, aukioita, kylpylöitä ja koteja. Samalla kun mennään eteenpäin, orjat palvelevat isäntiään, orjat tekevät kaiken työn. Herodeksen orjat hoitivat hänen taloutensa, kirjanpitonsa, puolustivat häntä ja toimivat hänen uskottuina ystävinään.

Valtataistelu sekä Juudeassa että Roomassa käy kuumana koko paksun kirjan ajan. Rooman keisarit vahtivat sukulaisiaan ja jopa tappavat omia poikiaankin omaa hengenmenoaan pelätessään. Itsevaltaisten keisarien edessä pitää jokaisen olla mielin kielin, jos meinaa päänsä säilyttää. Etenkin kirjan lopulla kun Caligula valitaan keisariksi, keisarin mielivalta pakottaa kaikki nöyristelemään tätä.

Sahlberg kulkee ajassa edestakaisin. Jo alussa Herodes on kohtalaisen vanha mies, myöhemmin kerrotaan hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Jossain vaiheessa puheenvuoron saa hänen pitkäaikainen orjansa Joosafat. Melko isoon rooliin nousevat myös roomalainen ilotyttö Nakertelija ja Herodeksen toinen vaimo Herodias.  Orjat ja vapaat ovat tässä kirjassa yhtä tärkeitä henkilöitä.

Kirjan tekee mielenkiintoiseksi varmaan myös se, että koko ajan Herodes pohtii tekemisiään, suhdettaan valtaan, eri ihmisryhmiin, jumaliin, sotaan, karkotuksiin. Rooman valtakunnassa epämiellyttävät ihmiset joko ristiinnaulittiin, tuomittiin kaleereille tai karkotettiin maan äärin eli valtakunnan rajoille. Juonittelut ja valtataistelut värittävät kirjan mukaan elämää sekä Juudeassa että Roomassa.

Kun kirjan laskee käsistään, voisi oikeastaan ruveta lukemaan sitä uudestaan. Jos nimittäin haluaa hypätä kokonaan toiseen aikakauteen, Herodes on hyvä kirja. Se on kuten Waltarin Sinuhe, kokonaisvaltaisesti siinä maailmassa jota se kuvaa. Ja vaikka ollaan tuossa toisessa ajassa, vähän väliä tulee mieleen oman ajan vastaavanlaiset juonittelut. Ei mikään ole uutta auringon alla.

Ritva Sorvali