Kuoleman odotusta Willensaunassa

Eugene Ionesco, Kuningas kuolee. Suomennos Reita Lounatvuori.  Ohjaus Minna Leino. Esitys Kansallisteatterin Willensaunassa 24.1.2014.

Eugene Ionescon näytelmässä Kuningas kuolee, kuningas todellakin kuolee ja koko näytelmä on tämän kuoleman odottamista. Odottaminen kestää noin puolitoista tuntia kuten näytelmänkin. Ennen kuninkaan kuolemaa on ilmeisesti kuollut lähes koko hänen maansa, näyttämön ulkopuolella ujeltaa maailmanlopun tuuli.

Näyttelijät sanailevat kuolemanodotusrepliikkejään kuten ”vieläkö se yrittää pitää elämästä kiinni, hellittäisi jo, johan se on elänytkin”. Ollaan kuninkaanlinnan salissa, joka tosin riisutaan lopulta aivan paljaaksi. Kuninkaan lisäksi näyttämöllä nähdään kaksi kuningatarta, lääkäri ja kaksi palvelijaa. Kuoleman lisäksi puhutaan jonkin verran siitä, miten huono hallitsija kuningas on ollut.

Näytelmä kuuluu sotienjälkeisiin absurdeihin näytelmiin, joissa yleensä vain ollaan ja odotetaan jotain, maailmanloppua kenties. Henkinen ilmapiiri Euroopassa oli Hitlerin jälkeen monen mielestä toivoton, ja siitä monet absurdit näytelmät yleensä kertovat.

Jos haluaa katsoa puolitoista tuntia kuoleman odotusta, kipin kapin Willensaunaan. Jos tämän lisäksi haluaa pohdiskella maailmanloppua, ajan kulumista, luonnonkuolemaa, ilmastonmuutoksen vaikutuksia, huonon vallankäytön vaikutuksia ynnä muuta vakavaa, näytelmä tarjoaa tähänkin aineksia. Komedia se ei mielestäni ole, vaikka jostain luin sellaisenkin maininnan.

Ritva Sorvali