Paavo putoaa aina jaloilleen
Lasse Lehtinen ja Sanna Ukkola, Vastarannan kiiski. Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä. Wsoy 2013.
Vastarannan kiiski käsittelee Paavo Väyrysen 40 vuotta kestänyttä poliittista uraa. Kirja on koottu yhdistelemällä Väyrysen omia kirjoituksia, häntä käsitteleviä lehtileikkeleitä, aikalaismuistelmia ja haastatteluja. Tästä kaikesta on kehkeytynyt mielenkiintoinen kooste Suomen politiikan lähihistoriasta, Kekkosen ajasta, eri vaaleista, hallitusten muodostamisista ja Keskustapuolueen sisäisistä ristiriidoista.
Kaiken tämän mylläkän keskiössä pyristelee jatkuvasti pinnalla Paavo Väyrynen. Hän pääsi valtaan jo nuorena 1970-luvulla. Häntä tukivat tuolloin Ahti Karjalainen ja Urho Kekkonen. Ja kun Paavo oli päässyt vallan makuun, ei hän pystynyt pysymään siitä erossa. Vaikka välillä sekä puolueelle että hänelle henkilökohtaisesti tuli rökäletappioita eikä hallitukseen ollut menemistä, Paavo pysytteli aina jollain tavoin vallankahvassa kiinni.
Erityisen mielenkiintoista kirjassa on politiikan taustojen valotus. Julkisuudessa kukin tietenkin yrittää näyttää paremmalta kuin onkaan, likapyykki pyritään pesemään neljän seinän sisällä. Mutta joskus joko vahingossa tai suorastaan tahallaan asiat vuodetaan julki. Mielenkiintoista on muun muassa se, kuka on milloinkin kenenkin kanssa väleissä, ketkä eivät tule ollenkaan toimeen keskenään, kuka yrittää kampittaa ketäkin miltäkin pallilta. Tämä kampitus pyritään hoitamaan niin, että jäljet eivät johda sylttytehtaalle.
Kun vaalit lähestyvät, kaukonäköisimmät ja vallanhaluisimmat poliitikot varmistelevat jo asemiaan, ja vaalien jälkeen kuhina vain kovenee. Tuolloin pitäisi tietää tai aavistaa, mitä missäkin puoluetoimistossa puuhataan ja mitä ehkä on puuhattu jo ennen vaaleja. Kuka on luvannut kenellekin mitäkin, mitkä asiat on koplattu toisiinsa, mitkä vaalilupaukset pitää unohtaa, jos aikoo hallitukseen sen ja sen kanssa. Etenkin EU-asia on jakanut Keskustan poliitikkoja ja jakaa ilmeisesti edelleen.
Paavo Väyrynen osoittautuu tämän kirjan mukaan melkoiseksi ilman haistajaksi, peluriksi ja omien asemien varmistajaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta toisaalta, siksihän vaaleihin mennään, että päästään vaikuttamaan. Ja vaikuttamaan pääsee parhaiten tietyistä asemista. Toimittajat luotsaavat lukijan Väyrysen mukana läpi 40 vuoden poliittisen kuohunnan turvallisesti nykyiseen eläkeläisen rauhaan. Mutta kuten he lopussa toteavat, Väyrynen ei olisi Väyrynen, ellei hän taas seuraavissa vaaleissa pullahtaisi pintaan.
Vuokko-vaimo on pysytellyt taustalla kaikki 40 vuotta. Niin hän pysyttelee tässäkin kirjassa. Luku Kodin yksinäinen hengetär käsittelee Väyrysen perhe-elämää, mutta se on vain noin 10 sivua 300-sivuisesta kirjasta. Päähuomio on Paavossa ja hänen poliittisessa urassaan.
Ritva Sorvali