Maailmanlopun sirkus roimii kuluttamista

Maailmanlopun sirkus. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Salminen. Jokiteatterin esitys la 17.8.2013 klo 21.00-23.00 Myllykosken Koivusaaressa.

Koivusaaren teatterin näyttämä oli koottu täyteen autonromuja ja muutakin roinaa. Alueesta oli tehty kaatopaikka, jolla uusi näytelmä esitettiin. Näytelmä kertoi muun muassa siitä, kuinka me ihmiset tavaroita haalimalla teemme ympäristöstämme lopulta kaatopaikan.

Autonromujen lomassa, sekä autoissa sisällä että niiden katoilla näyteltiin kohtauksia pimenevässä illassa. Valoja tuikki siellä täällä, eri paikoista nousi savua, erilaisia kaatopaikan ääniä kuului puheiden lomassa, henkilöt putkahtelivat esiin romujen keskeltä. Paikka oli tavallaan yksi roolihenkilö.

Näytelmässä kyseenalaistettiin ostamisen autuus ja jatkuvan tyytymättömyyden ideologia, se että koko ajan pitää saada lisää. Esitys myös kyseenalaisti uusimman nokiamme eli peliteollisuuden vihaiset linnut tarpeettomana hullutuksena. Mihin niitä tarvitaan?

Kyseessä oli siis aikaamme analysoiva moraliteetti. Roolihenkilöt haastoivat sekä monologeilla että dialogeilla ottamaan kantaa maailman tilanteeseen, saastumiseen ja rahan valtaan. Välillä laulettiin sekä yhdessä että soolona sekä räväkästi että tunnelmoiden. Jollain tavalla esitys toi mieleen 1960-luvun Lapualaisoopperan.

Etenkin esityksen alkupuoli koostui sopivasti musiikista, puheesta ja toiminnasta. Loppupuolen puheiden lomaan olisi hyvin sopinut muutama musiikkinumero lisää. Varsinainen loppulaulu oli mahtava. Tummeneva elokuun yö antoi oman hyvän lisänsä näytelmän luomaan tunnelmaan.

Ritva Sorvali