Koko perheen laulunäytelmä Iitissä

Reino Helismaa/Matti Kuikkaniemi, Me tulemme taas. Ohjaus Eero Hasu, laulujen opetus Päivi Federley. Esitys Iitin kesäteatterissa pe 5.7.2013.

Iitin tämän kesän näytelmästä jäivät parhaiten mieleen laulut. Erilaisia tukkilaisuuteen ja suomalaiseen kesään liittyviä lauluja kuultiin pitkälti toistakymmentä reippaasti esitettynä. Laulut liittyivät aina jollain tavoin juonen kulkuun.

Tukkilaisten majoittaja Kaisa (Iina Helander) ja Kaisan tytär Satu (Sari Rajulin) hoitavat pääosin miesasioitaan sekä kotonaan että vanhan veräjän luona, josta sitten päästäänkin samannimiseen lauluun. Tukkilaiset tulevat ja menevät. Heistä parhaiten jäi mieleen Irma Jäppisen elekielellä esittämä Minäpoika, mykkä tukkilainen.

Näyttämölle oli lavastettu tukkilaisten kortteeripaikka Kaisan mylly ja toiselle sivustalle naapurin, rouva Veera Carillon hienompi huusholli. Veera (Ritva Muhonen) yrittää ovelasti juonitella Kaisaa myymään maansa ja myllynsä hänelle ja kutsuu myyntiä vauhdittamaan paikalle italialaisia sukulaisiaan. Italian kieltä parlataan näytelmässä melkoisesti. Mafiaanot vilauttelevat myös pyssyjään.

Iitin Mankalan koskella on kuvattu valtaosa tukkilaiselokuvista, ja Reino Helismaan syntymästä tulee heinäkuussa kuluneeksi 100 vuotta. Siinä syitä ottaa tukkilaisaihe kesäteatterinäytelmäksi. Iitin esitys onkin erinomainen kunnianosoitus Helismaalle.

Ensinnäkin laulut sujuvat iittiläisiltä mainiosti. Myös pääroolien esittäjät taipuvat monelle mutkalle rooliensa kanssa, etenkin naiset. Ohjaaja on pitäytynyt myös tietyssä vakavuudessa, Iitin esitys ei ole puhdas rillumarei. Suorastaan liikuttava oli esimerkiksi Sari Rajulinin esittämän Sadun tunnustus kosijalleen: minut on kerran hylätty, en kestä toista hylkäämistä.

Iitin esitys on tavallaan koko perheen juttu. Myös se että esitys väliaikoineen kestää vain noin puolitoista tuntia, puoltaa tätä.

Ritva Sorvali