Karjalaiskylän elämää kesällä 1925

Karjalaiskylän elämää kesällä 1925

Mäeltä näkyy toinen mäki. Laila Hirvisaaren romaanista näytelmäksi sovittanut Lauri Väärä. Ohjaus Piia Kleimola. Esitys Jaalan Nuorisoseuran kesäteatterissa pe 12.7.2013.

Jaalan kesäteatterissa puhutaan tänä kesänä karjalan murretta ja eletään kuin ennen vanhaan maalaiskylän arkea. Kesänäytelmä sijoittuu Karjalaan, Valkjärven pitäjään, Suontaan kylään ja kesään 1925. Näyttämölle oli lavastettu kulkusuunta ainakin viiteen huusholliin, ja ovet kävivät ahkerasti. Myös ikkuna toimi viestinvälittäjänä, ja myös seinään koputtamalla sai naapurin hereille.

Kylä sykki elämää, napamuija pyöri saunan seutuvilla. Alussa syntyi yksi poika, ja ainakin kaksi lasta oli tulossa syksymmällä. Etenkin naiset pitivät myös tarkkaa lukua siitä, kuka oli kenenkin lapsi, elettiinkö synnissä vai siveästi?

Tästä lasten tuloon liittyvästä supinasta saivat kylän tytöt yllykettä omiin mieshaaveisiinsa. Huvittavaa olikin kuunnella murrosikäisten tyttöjen keskustelua siitä millaisen miehen he haluavat ja miten he elämänsä järjestävät. Justiina ja Juulianna Lampila kunnostautuivat näissä rooleissa.

Muuten Jaalan kantajoukko, Arja Stolt ärhäkkänä moraalinvartijana, Jukka Junnola vaimoaan pakoilevana filosofina, Tiina Klemola lapsenpäästäjänä, Auli Kallio  muikeana ikkunnantaus-Marina ja Jukka Antila ison talon vaikeaan tilanteeseen joutuvana isäntänä toivat esitykseen sekä hauskuutta että jämäkkyyttä. Uusia näyttelijöitä oli toinen mokoma ja kaikki vetivät roolinsa kunnialla.

Mäeltä näkyy toinen mäki on oivallinen matka menneisyyteen etenkin sellaisille,  joilla on maalaiskylämenneisyys. Tämä näytelmä kertoi karjalaisesta kylästä, mutta samantapaisesti on todennäköisesti eletty muissakin suomalaisissa kylissä. On tunnettu kaikki, on pidetty huolta toisista ja ärsyttävyyteen asti myös vahdittu toinen toisiaan. Etenkin synti kiinnosti kaikkia, ja sen tekijöitä seurattiin hartaudella.     

Merkittävää oli myös se, että lähtö Jaalan kesäteatterista sujui nyt ennennäkemättömän liukkaasti, sillä lähtöväyliä oli kaksi. 

Ritva Sorvali


by

Tags: