Aurinkoinen kuvaus ulkoluotolaisten elämästä

Ulla-Lena Lundberg, Jää. 2012 Teos. Finlandiavoittaja 2012.

Ulla-Lena Lundbergin teos Jää voitti viime vuonna kirjallisuuden finlandiapalkinnon. Se on palkintonsa ansainnut. Se kertoo lämmöllä sodanjälkeisistä vuosista Ahvenanmaan ulkosaaristossa, papin perheen asettumisesta seurakunnan keskelle.

Suorastaan ihmettelin sitä elämänuskoa ja aurinkoisuutta, joka tästä kirjasta säteilee. Etenkin pastorska Mona puskee eteenpäin sellaisella tarmolla, että asiat hoituvat. Hän hoitaa lapset, lypsää lehmät, ruokkii jatkuvasti nurkissa pyörivät vieraat ja huoltaa pastorinkin. Hän on malliesimerkki naisesta, joka seisoo omilla jaloillaan ja luottaa työhön.

Petter-pastori itse kuuntelee seurakuntalaisiaan ehkä liiankin pitkään, osallistuu kaikkien huoliin, ei osaa laittaa sukulaisilleen sulkuja vaan päästää nämä viikkokausiksi Monan passattaviksi. Petter on ikään kuin liian hyvä tähän maailmaan. Mona yrittää puhaltaa häneen puhtia, jotta hän edes joskus osaisi sanoa Ei.

Jää on erinomainen kirja työn kunnioittamisesta. Työ ei ole rangaistus vaan ilo, jota tehdään yhdessä ja samalla ystävystytään. Kun tuuli ujeltaa talvella, lämmitetään huoneita monta kertaa päivässä ja pidetään sisälläkin kaikki villavaatteet päällä. Kun luotojen väliseen mereen levittäytyy  jäälattia, potkutellaan iloisesti kilpaa potkurilla, nautitaan lyhyistä välimatkoista.

Kirjailija on rakentanut romaaninsa huolella, sen keskeiset teemat on istutettu hyvissä ajoin lukijan mieleen ja niitä pidetään esillä. Pappi Petter on tavallaan kirjaimellisesti kasvatuksensa uhri. Mutta mitä kaikkea kirjan nimi jää oikein tarkoittaakaan, sitä voinee kukin lukija miettiä mielessään.

Ritva Sorvali