Vahva kuvaus Lapista vuodelta 1944
Katja Kettu, Kätilö. WSOY 2011.
Kätilö kuvaa kesää ja syksyä Lapissa vuonna 1944. Ollaan aivan Jäämeren tuntumassa, Utsjoen, Kirkkoniemen ja Parkkinan tienoilla. Saksalaiset hallitsevat vankileirejään ja suomalaiset auttavat saksalaisia. Kätilö Vikasilmä/Villisilmä ajautuu myös saksalaisten johtamalle vankileirille, jossa nämä mielestään ylempirotuiset näyttävät miten ihmisiä, etenkin naisia, pahimmillaan voidaan kohdella.
Kirjan loppupuolella tulee tieto, että suomalaiset ovat tehneet aselevon Neuvostoliiton kanssa. Saksalaisten tilanne muuttuu, nämä ryhtyvät tappamaan vankejaan, polttamaan papereitaan ja keräämään tavaroitaan kokoon. Ja pian tulessa on koko Lappi.
Katja Kettu kuvaa tapahtumia sekä kätilön että saksalaisen upseerin näkökulmasta. Ja vaikka ollaan vuodessa 1944, monet henkilöt sekä tapahtumat juontavat juurensa aiemmilta ajoilta, myös edellinen sukupolvi saa äänen. Osa kirjan teksteistä on nimitetty Kuolleen miehen muistelmiksi. Myös vuoden 1944 tapahtumat hyppelehtivät kesästä syksyyn ja päinvastoin.
Kätilö itse on äpärä, jota ympäristö on halveksinut. Hän on kuitenkin päässyt vanhemmalle naiselle kätilönoppiin ja oppinut ammatin. Tätä kautta hän on itsellinen nainen ja pystyy auttamaan sekä itseään että muita. Mutta sodan ja vankileirien liepeillä hän joutuu tekemään muutakin kuin päästämään terveitä vauvoja maailmaan.
Kirjan kieli on alkuvoimaisen karua ja rujoakin. Kätilön työhön kuuluu puuhastella enemmän ihmisen alapään kuin yläpään kanssa, joten sanastokin on sen mukaista. Lisäksi lappalaiset puhuvat tämän kirjan mukaan ihmisistä ja eläimistä samoilla termeillä, ihmisiä kuten eläimiäkin astutaan, naaraat ovat tiineinä ja ennemmin tai myöhemmin poikivat.
Kaikkea melskettä värittää myös laestadiolainen ”synnit anteeksi” meininki. Uskontojakin on Lapissa useampia, toisten risti naulataan vinoon asentoon. Oikeastaan kirjan nimi Kätilö kertonee siitäkin, että kaiken tämän veren ja kuoleman kautta syntyy toivottavasti jotain uutta ja elinvoimaista.
Ritva Sorvali