Miesten vaikea matka Voikkaalta Myllykoskelle

Aki, Kaurismäki, Calamari Unionin pohjalta ohjannut ja käsikirjoittanut Juha Salminen.  Toisena ohjaajana, lavastajana ja puvustajana Sanna Halme. Muusikko Juulia Rihu. Jokiteatterin esitys Koivusaaressa to 26.7.2012.

Aki Kaurismäen elokuvassa Calamari Union joukko Frank-nimisiä miehiä yrittää päästä Kalliosta Eiraan. Koivusaaressa nähdyssä samannimisessä näytelmässä joukko Frankeja vaeltaa epätoivoisesti Voikkaalta Myllykoskelle. Matka tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Jokin Myllykoskessa kuitenkin kiehtoo heitä niin paljon, että he eivät anna periksi.

Matkaa tehtiin kävellen, polkupyörällä, kottikärryillä ja osan matkaa miehet pääsivät autollakin. Matkakuvausten lomassa kuultiin Juulia Rihun musisointia ja hypähtipä osa miehistäkin soittimen taa ja väliin laulettiin. Musisoinnit olivat tärkeä osa esitystä, ne rytmittivät sitä ja toivat tarpeellista vaihtelua matkan tekoon.

Yhtenä vastuksena miehillä on Aulis Forsellin esittämä Nalle, joka pitää Frankeja jonkinlaisina hunsvotteita ja ampuu näitä vähemmäksi. Näytelmässä kukin ammuttu Frank kuitenkin nousi aina pystyyn ja matka jatkui. Miesten henkilöllisyydellä ei muutenkaan ollut niin väliä, kaikki olivat Frankeja ja jos yksi ammuttiin, uusia Frankeja nousi tilalle. 

Etenkin esityksen alkupuolella miehet hulmahtivat paikalle yhtenä joukkona tummat silmälasit silmillä ja vaalea puolipitkä kesätakki päällä. Heidän yhtenäinen tulonsa oli aina vaikuttava energiapläjäys: hei kaikki, täältä tullaan eikä meinata. Nämä yhtenäiset tempaukset suorastaan vakuuttivat: kyllä nämä pääsevät Mylsälle.

Juha Salmisen versiossa puhutaan uudesta isosta Kouvolasta, UPM:stä, Myllykoski Oy:stä ja muista paikallisista asioista. Matkan aikana miehet filosofoivat syntyjä syviä sekä itse matkasta että paikallisista oloista. Mutta mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa, sitä saa jokainen katsoja miettiä mielessään. Esitys ei päästä yleisöä helpolla.

On todella hienoa, että tällainen ”seitsemän veljeksen” joukko nuorehkoja miehiä on löytynyt vaellusrooleihin. Tämä esitys on paikallisen absurdin miesteatterin hyvä tyylinäyte, naisroolit olivat tärkeitä, mutta selvästi sivurooleja.

Ritva Sorvali