Kaatuuko Suomi ja Nokia huonoon johtajuuteen?

Olen kuunnellut surullisia Nokia-uutisia. Aamulla 15.6. television haastatteluissa toistettiin useampaan kertaan analyysia, että puolet Nokian nykytappioiden syistä johtuu huonosta maineesta, huonosta brändistä. Nokiaa ei haluta enää ostaa siksi, että ei haluta tukea huonomaineista firmaa.

Mikä on huonontanut Nokian maineen? Ainakin irtisanomiset. Edelleen puhutaan, kuinka saksalaiset eivät vieläkään osta Nokiaa, vaikka saksalaisen tehtaan sulkemisesta on jo vuosia. Mitä nämä uudet irtisanomiset mahtavat aiheuttaa?

Mikä muu on huonontanut mainetta kuin irtisanomiset? Monissa viime vuorokauden aikana uutisoiduissa haastatteluissa on puhuttu myös nokialaisesta nöyryyden puutteesta, ylimielisestä tiedottamisesta, yrityskulttuurin ongelmista, huonosta johtajuudesta.

Koko ajan korostetaan sitä, mikä valtava potentiaali Nokiassa on. Miten paljon siellä on osaamista, miten ollaan edelleen tietotekniikan kärjessä. Miksi tämä valtava osaaminen ei ole ajautunut markkinoille? Onko Nokian rattaissa jokin kapula, joka jarruttaa yhtiön eteenpäin menoa?

Suomen työelämän yksi suuri uhka on huono johtajuus. Asia on tiedostettu, siitä pidetään jatkuvasti seminaareja, kirjoitetaan kirjoja, tehdään tutkimuksia. Jostain Nokian alkuaikojen informaatiosta on mieleeni jäänyt lausuma, että tuolloin Nokiassa asiantuntijoille annettiin toimivaltaa, riskien uhallakin heille taattiin työrauha, heitä kuunneltiin. 

Onko mitenkään mahdollista, että asiantuntijat Suomen työpaikoilla saisivat jälleen heille kuuluvan vallan. Ilmeisesti sairaaloissa lääkärit edelleen päättävät kuka leikataan ja miten? Siellä asiantuntijoilla lienee valta. Onko näin muilla työpaikoilla vai onko niin, että esimerkiksi itsensä tärkeäksi kokeva keskijohto haluaa selättää asiantuntijat? 

Toivottavasti Suomi ei kaadu huonoon johtajuuteen vaan ne, jotka jotain osaavat ja tietävät, saavat äänensä kuuluviin. Asiantuntijoiden johtaminen on nimenomaan näiden kuulemista ei käskemistä.

Ritva Sorvali

Sorvali