Hamlet pähkäilee Kouvolan kaupungintalolla

William, Shakespeare, Hamlet. Suomennos Eeva-Liisa Manner, ohjaus ja lavastus Henrik Timonen. Nimiroolissa Mikko Bredenberg. Kouvolan Teatterin ensi-ilta Kouvolan kaupungintalolla 31.3.2012.

Kouvolan Hamletin esityksestä jää päällimmäiseksi mieleen se valtava muutostyö, mikä on tarvittu kaupungintalon juhlasalin muuntamiseksi teatterikäyttöön. Saliin on tehty nouseva katsomo sekä permannolle että parvelle, ja oikealle pitkälle seinälle on rakennettu seinän mittainen parvi, jossa osa kohtauksista näytellään. Tietenkin myös näyttämötekniikka on pitänyt ohjelmoida uutta systeemiä palvelemaan.

Kaupungintalo on saatu muutettua Tanskan hoviksi, se toimii hyvin esityspaikkana. Muutosta täydentää sekin että aulan palvelijat, lipunmyyjät ja vaatenaulakon vartijat on hattuja myöten puettu näytelmän tapahtumajan tyyliin.

Esitys alkoi näytelmän keskivaiheille sijoittuvalla tutulla Hamletin monologilla, ollako vai eikö? Kyseessä on siis tietty sovitus. Hamletista lienee Suomessakin tehty melkoinen määrä sovituksia, mutta en käsiohjelmasta löytänyt mainintaa siitä, kenen sovitus on Kouvolan esityksen takana.

Suurin osa esityksestä koostuu Hamletin esipituisista ja erituskaisuusasteisista monologeista. Ohjaaja on halunnut korostaa juuri Hamletin näkökulmaa. Hamlet pähkäilee koko ajan sitä, pitääkö hänen kostaa isänsä kuolema vai eikö? Tämä asia saa hänet joko oikean tai teeskennellyn hulluuden partaalle, ja niinpä uusi hallitsija ryhtyy toimittamaan häntä ainakin kauemmaksi, mielellään myös pois päiviltä.

Erinomaista vaihtelua monologeihin tuovat vartijoiden ja haudankaivajien maanläheiset sanailut. Myös teatteriseurue katkaisee mukavasti yksinpuhelun. Seinille heijastetut videokuvat lisäävät esityksen tehoa etenkin haamukohtauksissa. Tätä kuvaustapaa olisi varmaan voinut käyttää enemmänkin. Miltä olisi mahtanut näyttää esimerkiksi Ofelian hulluuskohtaus koko salin seinälle heijastettuna?

Mikko Bredenbergista löytyi Hamletina sekä herkkyyttä että raivoa. Elina Ylisuvannon Ofelia oli yllättävän vahva Ofeliaksi, ja Nina Petelius-Lehdon kuningatar puolestaan oli ensisijaisesti äiti ja vietti enemmänkin suruvuotta edellisen miehen kuoleman takia kuin riemuitsi uudessa avioliitossaan. Arimo Haltsonen huvitti pääkalloja arvioivana haudankaivajana ja Ilkka Hämäläinen taiteilija sujuvasti suorastaan kuudessa roolissa.            

Hamlet on nuorten epätoivon näytelmä, kirkasotsaisille nuorille käy huonosti aikuisten vallanhimoisessa ja juonittelevassa maailmassa. Tässä mielessä aihe on ikuisesti ajankohtainen.

Ritva Sorvali