Anopin katkera elämä isossa talossa

Ann Vidgren, Täysin sopimaton. Neirol-kustannus 2012.

Täysin sopimaton kertoo siitä, miten talon vävyehdokas on anopin mielestä täysin sopimaton rooliinsa. Aikaisemmassa sukupolvessa sama kohtalo oli osunut tuolloiseen miniäehdokkaaseen. Kyseessä on yli 200-vuotinen sukutila, joten vaatimukset suvun ulkopuolisten suhteen ovat sen mukaiset.

Ann Vidgren kertoo romaanissaan havainnollisesti, mihin tämä jääräpäisyys johtaa, miten yksin anoppi jää, miten hänen elämänsä kaventuu, miten ihmiset häviävät hänen läheltään. Hänen elämänsä kuivettuu kokonaan, ja lopulta fyysinen sairaus hänet pelastaa. Hän kuolee pois.

Vidgren kuvaa vuorotellen nuorenparin elämää toisaalla ja anoppia kotitilallaan. Nuoret tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, että heidän piti lähteä talosta, mutta kauhutarina naapuritalon miniän kohtalosta lienee kirjassa tarkoituksella. Olisiko heillekin käynyt samoin, jos olisivat jääneet anopin komennukseen?

Tämä 184-sivuinen pienoisromaani kuvaa erinomaisesti 1970-luvun suomalaista maaseutua, sukupolven vaihdoksen vaikeutta, rakkaudettoman avioliiton kasvattamaa kateutta nuorten onnea kohtaan, omaisuuden antaman vallan makeutta, luottamuksen ja avoimuuden puutetta. Tämä kaikki tulee kirjan sivuilta läpi osoittelematta kuvattujen tapahtumien avulla.

Lieneekö miniä tai vävy koskaan appivanhempien mielestä täysin sopiva? Vaikea on vanhempien luottaa nuorten valintoihin, mutta pakko se on. Nuoret valtaavat maan, nuoria varten me on kaikki tehty. Elämä menee eteenpäin, ei taaksepäin.

Joten vanhojen on pidettävä mölyt mahassaan ja annettava nuorten porskuttaa omalla tyylillään. Nuorten pitää itse saada tehdä omat virheensäkin, ja kun nuorille antaa vallan ja luottamuksen, he ottavat myös vastuun. Tämä on Ann Vidgrenin kirjan vahva opetus.

Ritva Sorvali