Hei Kouvola, nyt bilettämään!
Footloose. Nuorisomusikaali. Näyttämösovitus Dean Pitchford ja Walter Bobbie. Ohjaaja Satu Taalikainen, koreografia Riikka-Liisa Kuoppa, kapellimestari Johanna Kuisma-Taskinen. Esitys Kouvolan yhteiskoulun lukiossa 23.2.2011.
Kouvolan yhteiskoulun lukio räväytti taas ilmoille nuorisomusikaalin. Mukana lienee ollut lähemmäs sata laulajaa, tanssijaa, soittajaa, lavastajaa. Kun koulun ison juhlasalin toinen pitkä sivu oli järjestetty näyttämöksi, täytti esittäjäjoukko parhaimmillaan näyttämön reunasta reunaan.
Riikka-Liisa Kuopan tanssillinen koreografia innosti nuoret railakkaaseen menoon. He pomppivat sivulle, ylös, eteen, taakse, ylös, alas, pyörivät ja kierivät. Siinä oli katsojillakin penkeissä pysyttelemistä. Muutaman kerran katsomo intoutui taputtamaan mukana. Ohjaaja Satu Taalikainen oli pitänyt huolta siitä, että koko ajan sattui ja tapahtui, kun meneillään oleva kohtaus alkoi loppua, uutta kasattiin jo toisaalla.
Tarina kertoi vuodesta 2020 ja Kouvolan kaupungista, johon muutti koulupoika Ren Mäkinen Helsingistä. Jaakko Mölsä esitti todella lennokkaasti tätä muuttajaa. Ren ihmetteli kuinka täällä on omat lait ja kiellot ja kuinka erityisesti nuoria vahditaan. Esimerkiksi jyrkkä tanssikielto oli säädetty Kouvolaan neljä vuotta sitten.
Tanssikiellon takana oli kirkkoherra, joka hallitsi myös kaupunginhallitusta. Niinpä kun Ren Mäkinen ryhtyy uhmaamaan kirkkoherraa, on hänellä vahva vastustaja. Ren saa kuitenkin nuoret puolelleen ja vähitellen muitakin. Tarina on hyvin kirjoitettu, esimerkiksi kaiken taustalla kummittelevasta onnettomuudesta annetaan tietoa vain vähitellen.
Kaupungin kerma pelaa kirkkoherran kotona afrikantähteä. Sama kerma hallitsee myös koululla ja kaupungin johdossa. Kerman pelirauhaa uhkaa ainoastaan se, että kirkkoherran tytär Ariel on mieltynyt uuteen muuttajaan ja samalla kaupungin ikirauhan häiritsijään Ren Mäkiseen.
Esityksessä vaihtelivat sopivasti railakkaat joukkokohtaukset ja hempeämmät soolo-osuudet. Sekä Joel Hämäläisen kirkkoherra että Anna Kokkosen ruustinna vakuuttivat aikuismaisella selkeydellään, Miiro Korhonen itseironisella näyttelemisellään, Matti Tauru uskomattomalla ketterällä tanssillaan ja kaikki muutkin sooloroolit hoituivat hienosti.
Korotetun katsomon ansioista kaikki näkivät hyvin esityksen ja hyvän äänentoiston ja laitteiden ansiosta kaikki kuuluikin. Tietysti kaikista sanoista ei saanut selvää, mutta tämä on musikaalien yleinen piirre, jolle lienee vaikea tehdä mitään.
Hienoa että Kouvolasta löytyy aina uutta nuorisoa esittämään yhä uusia musikaaleja. Tämä oli ties kuinka mones yhteiskoulun tuotanto, joita kuulemma tehdään noin kolmen vuoden välein. Tämäntyyppinen esitys on niin täynnä energiaa, että se ihan vyörymällä vyöryy myös katsomoon ja tartuttaa senkin. Hienoa yhteiskoulun lukio. Hei Kouvola, nyt kaikki bilettämään!
Ritva Sorvali