Narsismin tiedostaminen toiminee jälkihoitona

Paula Salomaa, Narsismin tiedostaminen. Toipumisohjeita narsisteille ja uhreille. Basam Books 2011.

Paula Salomaa kirjoittaa narsisteista ja heidän uhreistaan koko ajan samalla kertaa, yhdessä ja ikään kuin samanvertaisina vaikeiden tilanteiden aiheuttajina. Hänen mukaansa roolit myös vaihtuvat, joissain tilanteissa uhri voi muuttua narsistiksi ja taas päinvastoin. Kyseessä on Salomaan mukaan eräänlainen valtataistelu, jossa välillä ollaan tavallaan voitolla ja välillä häviöllä.

Tämä kirja saattaa toimia hyvinkin sellaisessa tapauksessa, jossa narsismiasiaa on jo kodeissa tai työpaikalla käsitelty, on käyty ehkä jopa vuositolkulla terapiassa tai asiaa on muuten hoidettu. Tuolloin voi olla hyvä, että tiedostaa yhä selkeämmin mistä on ollut kyse, jotta pääsisi lopullisesti asian yli. Tämä saattaa hyvässä lykyssä toimia sekä narsistin että uhrin puolella.

Mutta sellaiselle, joka akuutissa tilanteessaan epätoivoisesti yrittää selvitä päivästä toiseen, tämä kirja on liian vaativa. Jos ihminen on päivittäin syytettynä milloin mistäkin, tämä kirja saattaa suorastaa lisätä hänen epätoivoaan, hänen vihaansa ja katkeruuttaan. Uhriksi itsensä tunteva saattaa kokea, että kirjoittaja menee liikaa narsistin puolelle eikä tule ollenkaan uhrin avuksi.

Paula Salomaan perusidea on nimittäin se, että molemmat ovat samalla tavalla vastuussa tilanteesta. Rupeamalla uhriksi uhri mahdollistaa narsistin mellastuksen. Ja sekä uhrin että narsistin persoonallisuudesta saattaa löytyä hyvin samantapaisia ominaisuuksia, heidän lapsuudenkokemuksensa saattavat olla samantapaisia, heidän omanarvontuntonsa on samalla tavalla vajavainen. Siksi tässä toipumisoppaassa on samantapaisia ohjeita molemmille.

Salomaa ei oikeastaan kirjoita mitään siitä, miten pärjää sellainen ihminen, joka ei suostu uhriksi, mutta joutuu koko ajan esimerkiksi työpaikalla olemaan narsistin läheisyydessä ja tavallaan sietämään tämän valehtelua, liehittelyä, mielistelyä ja kaikkeen tähän kuuluvaa epäaitoutta eikä mahda tälle ilmiölle mitään. Vaikka näkee mitä harmia ja haittaa syntyy, rahaa kuluu ja työaikaa menee hukkaan, ei saa juuri ketään huomaamaan mistä on kyse.

Mutta siinä vaiheessa kun prosessia on jo vatvottu aikansa, jälkihoidoksi tämä kirja saattaa joissain tapauksissa on varmaan paikallaan.

Ritva Sorvali