Kuka määrittelee oikean taiteen?

16. maaliskuuta 2011

Juha Eerola (ps) kirjoitetti (KS Lukijat 14.3.2011), että oikeaa taidetta pitää tukea. Mutta mikä on kenenkin mielestä oikeaa taidella, siinäpä pulma? Ja kenen mielipidettä pitää kuunnella, kun tuota oikeaa etsitään?

Taiteessa niin kuin muillakin elämänalueilla on koulutettuja asiantuntijoita, joilla on tavanomaista laajempi perehtyneisyys eri taiteenlajien perinteisiin, tekotapoihin, tyyleihin ja jopa maailmanlaajuinen näkökulma näihin asioihin. On toivottavaa, että juuri heillä on jonkinlainen sananvalta, kun valtion taiteentukirahoja tekijöille suunnataan. Ja vaikka näin vastuullisesti toimittaisiin, silti saattaa jälkimaailman mielestä tulla tehtyä virhearviointeja.

Kirjoituksessa puhuttiin perussuomalaisten taiteen määrittelystä, joka yllyttää panostamaan suomalaista identiteettiä vahvistavaan taiteeseen. Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että suomalaistakin identiteettiä on niin monenlaista ja vaikea on myös sanoa, mikä sitä pitemmällä tähtäimellä parhaiten vahvistaisi.

Eerola yllytti panostamaan populaarikulttuurin vientiin. Yleensä populaarikulttuuri on kuitenkin pärjännyt melko hyvin ilman valtion panostuksiakin. Sillä on jo nimensä mukaisesti laajojen kansanjoukkojen kannatus, ihmiset ovat valmiit siitä maksamaan.

Sen sijaan uutta etsivien ja vaikeampiselkoisten tekijöiden töille ei välttämättä heti löydy maksajaa. Kuitenkin nämä ovat erittäin tärkeitä, sillä juuri nämä taiteilijat etsivät ja löytävät uusia näkökulmia meidän aikaamme. Ja juuri nämä etsijät ovat kaikkina aikoina tarvinneet kauas näkeviä tukijoita. Meidän aikanamme näitä tukijoita ovat olleet pääasiassa julkisyhteisöt.

Ritva Sorvali (vihr.)

Kouvola

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 16.3.2011

Kiitos Jorma Kilpiselle ilmastoaiheisesta kirjoituksesta (KS 21.2.2011). Kirjoituksessaan Kilpinen syyttää vihreitä ilmaston pelastamisesta, energiaveroista, Naturasta ynnä muusta pahasta. Samalla Kilpinen harmittelee, että Suomen hallitus on kokonaisuudessaan lähtenyt mukaan näihin hullutuksiin.

Näinhän se juuri on. Vihreät ovat jo vuosikymmeniä puhuneet ja kirjoittaneet näistä asioista ja nyt vähitellen muutkin puolueet ovat niille lämmenneet. Kuten Kilpinen kirjoittaa, Suomen hallitus on tätä nykyä monien vihertävien hankkeiden takana. Vihreät ovat kuitenkin toistaiseksi vain pienpuolue, joten on mielestäni hienoa, että se on saanut noin paljon ”pahaa” aikaiseksi.

Vihreät ovat saaneet senkin aikaiseksi, että yhä useammat puolueet ovat alkaneet julkisesti vihertää. Sen näkee jo vaalimainosten väreistä, joissa vihreän kaikki sävyt ovat vahvasti esillä. Eikä Suomen hallitus olisi edellä mainittujen hankkeiden takana, ellei kaikilla varteen otettavilla ja vastuuntuntoisilla puolueilla olisi huoli ilmastonmuutoksesta ja samalla meidän kaikkien tulevaisuudesta.

Kilpinen suree sitäkin, mitä pienen Suomen päästörajoitukset merkitsevät, jos koko muu maailma mellastaa entiseen tyyliin. Tämän takia olemme esimerkiksi EU:ssa, jotta sitä kautta voimme vaikuttaa laajemman alueen lainsäädäntöön ja käytäntöihin. Ei Suomi yksin maailmaa pelasta, mutta EU:n kautta meillä on ikään kuin vahvemmat hartiat toimia.

Ilmastonmuutoksen ehkäisy on myös mainio työllistäjä. Tällä hetkellä ilmastoteknologiassa toimii Suomessa tällä hetkellä 500 yritystä ja tiettävästi osa näistä tuottaa artikkeleita myös vientiin. Tämä vielä kommenttina Kilpisen mainintoihin siitä, että vihreiden vouhotus on kaukana arjesta.

Ritva Sorvali (vihr.)

Kouvola

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 8.3.2011

Jari Lindström kirjoitti täyttä asiaa (KS 20.2.2011) sekä kunnan työntekijöiden että kuntalaisten kuulemisesta, kun päätetään kunnan asioista. Luulisi olevan itsestäänselvyys, että työntekijät otetaan mukaan muutosten ja päätösten valmisteluun. Ei kai kunnalla ole varaa tuhlata sitä tietämystä, mikä työntekijöillä on.

Mutta miten kuntalaiset eli palvelujen käyttäjät saisi sanomaan sanasensa. Monet tahot ovat Kouvolassa järjestäneet erilaisia kuulemistilanteita/keskustelutilaisuuksia. Esimerkiksi vihreät järjestivät viime keväänä suorastaan kolme tällaista tilaisuutta: kouluasioista, terveyspalveluista ja julkisesta liikenteestä. Viime mainittuun saatiin jopa kansanedustaja paikalle. Yleisömäärä ei päätä huimannut.

Myös Kouvolan kaupunki on järjestänyt erilaisia tietoiskuja samoista asioista. Niissä yleisömäärä on saattanut olla jopa vielä pienempi. Eli kysymys kuuluukin, miten kuntalaiset saa raahattua eri tilaisuuksiin kertomaan toiveistaan? Miten kuntalaisten kuuleminen pitäisi järjestää ja missä asian käsittelyn vaiheessa? Jos kuntalaisia näön vuoksi kuunnellaan vasta sitten, kun asia on jo käytännössä päätetty, se ei innostane ketään.

Hallitus ja valtuusto lopulta päättävät asiat. Pitäisikö näiden tahojen terästäytyä ja järjestää kuulemistilaisuuksia asian käsittelyn sopivassa vaiheessa? Vai pitäisikö kyseisen lautakunnan järjestää nuo tilaisuudet? Lautakuntatasolla asiaan on ehkä vielä helpompi ihan oikeasti vaikuttaa.

Jossain vaiheessa ja sopivalla tavalla järjestettynä kuuleminen pitää hoitaa. Vasta sitten kun ihminen on halutessaan saanut sanoa asiasta jotain, kun häntä on kuultu, hän todennäköisesti paremmin nielee tehdyn päätöksen, vaikka se ei aivan hänen toivomustensa mukaan olisi mennytkään. Hän on kuitenkin saattanut saada edes piirun verran asiaa muuttumaan.

Ritva Sorvali (vihr.)

Kouvola

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 1.3.2011

Eero Niinikoski tarttui paikallisesti tärkeään asiaan eli siihen, että paikallinen teollinen perinne on nostettava vetovoimatekijäksi kaupunkimme markkinoinnissa (KS 5.2.2011). Tämä asia on keikkunut ainakin vanhan Kouvolan matkailuvaltti-ideoissa jo pitemmän aikaa, mutta ilmeisesti sen esiin nostaminen ei onnistunut ainakaan ennen kuntien yhteen liittymistä. Vanhalla Kouvolalla kun ei ollut osaa eikä arpaa teollisuusperinteeseen.

Asiaa on siis aika ajoin pohdittu, mutta vasta nyt uudessa Kouvolassa sillä ehkä on mahdollisuus toteutua. Vai onko? Koko viime syksyn Kouvolassa on nimittäin konsultin johdolla tehty selvityksiä olemassa olevien paikallista perinnettä esittelevien museoiden toiminnan muutoksista, eli käytännössä lähes kaiken siirtämisestä vähitellen yhteen tilaan. Kaupunki on siis supistamassa omaa museotointaan, sen sijaan kaupungin alueella toimivat yksityiset museot jatkanevat ennallaan.

Syynä supistamiseen on tietenkin säästö. Toinen syy on, se että Kouvolan museotoimen pieni henkilökunta ei pysty ylläpitämään nykyisen kaltaista museoverkkoa ja samalla kehittämään alaa, luomaan uusia näyttelyitä, luetteloimaan esineistöä ynnä muuta. Esimerkiksi lähikaupungeissa (Lahti, Lappeenranta, Porvoo) museotoimessa työskentelee kussakin moninkertainen määrä työntekijöitä Kouvolaan verrattuna.

Seurasin jokin vuosi sitten aktiivisesti Kuusankosken kaupungin päätöksentekoa Kuusaan sellutehtaan kohtalosta. Mahtava tehdasrakennus päätettiin purkaa. Museoviraston lausunnon mukaan kyseessä on valtakunnallisestikin suorastaan ainutlaatuinen tehdasrakennus, joka pitäisi ilman muuta säilyttää. Kirjoitin asiasta tuolloin pari lehtijuttuakin, mutta en saanut aikaan minkäänlaista keskustelua. Millainen linkki sellutehdas olisikaan tulevaisuudessa mahdollisesti järjestettävillä Kymijoen varren teollisuusmatkailukiertokäynneillä?

Oman kokemukseni mukaan ainakaan vanhoilla Kuusankosken ja Kouvolan kaupungeilla ei ole ollut kovin suurta intressiä paikallisen perinteen vaalimiseen. Tästä kertonee jotain sekin, että nykyisen Kouvolan kaupungin museotoimen henkilökuntamäärä on se mikä se on. Toivottavasti uusi iso Kouvola kuitenkin suhtautuu oman perinteensä selvittämiseen ja säilyttämiseen kokoisensa kaupungin arvon mukaisesti; aateluus velvoittaa. Toivon että Niinikosken esittämä selvitys tehdään.

Tehdasmuseo Verla on erinomainen esimerkki paikallisen teollisuusperinteen säilyttämisestä. Tässä asiassa alueemme historian suurtallentajalla Veikko Talvella oli aikanaan tärkeä rooli, ja tuolloin myös yhtiö ilmeisesti arvosti perinneasioita. Myös Eero Niinikoski on ollut mukana Verlan teollisuusperinteen säilyttämisessä ja muutenkin yhtiön kulttuuriasioissa ja todennäköisesti hänellä edelleen on yhteyksiä Kuusaalla toimivan paperiteollisuuden päättäviin tahoihin. Löytyisikö sieltä pelastus teollisen perinteen selvittämiseen ja säilyttämiseen, jos kaupunki rahapulassaan vetäytyy hankkeesta?

Ritva Sorvali (vihr.)

Kouvola

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 8.2.2011

Marjatta Sorsa paheksui tällä pastalla (KS 2.2.2011), että vihreät ja kristillisdemokraatit ovat omaksuneet, varastaneet, vaalitunnuksikseen perinteisiä kokoomuksen arvoja kuten koti, uskonto ja isänmaa. Käsittelen asiaa nyt pelkästään vihreiden näkökulmasta.

En valitettavasti muista, missä vaiheessa kokoomus on varastanut nuo mainitut asiat omikseen. Sillä kuten Marjatta Sorsakin myöntää, esimerkiksi Suomen leijona on Suomen vaakunassa ja siis tavallaan koko kansan symboli, ei pelkästään kokoomuksen.

Myös isänmaa kuuluu tavallaan meille kaikille. Tässä vaiheessa kaivetaan yleensä talvisota esiin, ja minun käsitykseni mukaan sekin oli koko kansan juttu. Oletan, että jos esimerkiksi etulinjalaisia ruvetaan puolueittain laskemaan, siellä oli enemmän porukkaa muista puolueista kuin kokoomuksesta.

Myös kodin toivoisi kuuluvan kaikkien suomalaisten perusoikeuksiin. Näillä raukoilla rajoilla ei ilman neljän seinän suojaa pärjää. Eli minun nähdäkseni ainakin koti ja isänmaa kuuluvat meille kaikille, ja kun Suomessa on uskonnonvapaus, uskontoakaan ei kukaan voine omia itselleen.

Jos haluaa politiikassa erottua, aatteet pitäisi siis yrittää löytää muualta kuin näistä mainituista asioista. Mielestäni vihreät ovat kunnostautuneet uusien asioiden esiin tuomisessa niin hyvin, että nämä aatteet ovat kelvanneet myös muille puolueille. Lähes kaikki itseään kunnioittavat puolueet puhuvat nykyään kestävästä kehityksestä ja ovat niin vihreitä kuin suinkin kehtaavat.

Pitäisikö vihreiden protestoida? Minun nähdäkseni ei. Sehän on hienoa, että vihreiden esiin nostamat asiat ovat muidenkin mielestä kannatettavia. Ja vasta tämä ilmiö takaa noille asioille menestymisen mahdollisuuden valtakunnan politiikassa. Äänestäjien asia on olla tarkkana sen suhteen, että kuka vihertää vain vaalien alla ja kuka ihan oikeasti ajaa näitä asioita myös käytännön päätöksenteossa.

Kookoomuskin on löytänyt uuden aatteen. Se on nykyään työväenaate, kokoomus on julistautunut työväen puolueeksi. Jos kuuluisin demareihin tai vasemmistoliittoon pitäisikö minun loukkaantua siitä, että kokoomus on varastanut työväenaatteen sen varsinaisilta alkuperäisiltä ajajilta?

Eli saavatko aatteet kiertää? Tietääkseni mikään laki ei tätä estä, mutta äänestäjän tämä ilmiö saattaa sekoittaa. Tietääkö enää kukaan, mitä asiaa mikäkin puolue ihan oikeasti ajaa? Sekoittuvatko puolueet?

Toivon kuitenkin että koti, uskonto ja isänmaa sallitaan kaikille.

Ritva Sorvali(vihreät)

Kouvola

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 4.2.2011

Tällä palstalla (Kouvolan Sanomien lukijapalstalla) on eri kirjoituksissa kannettu huolta eläkeläisten rahojen riittämisestä. On kerrottu että eläkkeet ovat jääneet jälkeen palkoista, että eläkeläisten verotus on kovempaa kuin muiden, että monet eläkeläiset elävät köyhyysloukussa.

Näin varmaan onkin ja räikeimmät epäkohdat on korjattava. Mutta eläkeläiset eivät suinkaan ole samaa massaa vaan heidän joukostaan löytyy sekä köyhiä että hyvinkin rikkaita ja kaikkea siltä väliltä. Elämä on myös opettanut laittamaan suun säkkiä myöten, joten useimmat eläkeläiset osannevat hoitaa raha-asiansa jopa paremmin kuin muut ikäluokat.

Eläkeläisten raha-asioiden lisäksi kannattaisi varmaan kantaa huolta siitä, onko Kouvolan eläkeläisillä nyt mahdollisuus tehdä jotain sellaista, mitä he ovat aina halunneet tehdä? Nyt heillä olisi siihen aikaa. Onko Kouvolassa jokaiselle jotain? Ymmärretäänkö täällä millainen voimavara eläkeläiset ovat, mitä kaikkea he halutessaan saavatkaan aikaan?

Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Meitä on paljon ja olemme suhteellisen hyväkuntoisia, monilla on takana pitkä työura ja näin ollen jopa kohtalainen eläke. Olemme tottuneet tekemään, menemään ja tulemaan. Tuskin monikaan pysähtyy sohvaperunaksi, todennäköisesti jokainen etsii jotain kiinnostavaa tekemistä. Kannattaisiko eläkeläisiltä jopa kysyä, mitä Kouvolasta puuttuu?

Kiinnostavan tekemisen löytäminen on myös terveystakuu. Kun ihminen innoissaan puuhaa jotain, hän voi hyvin, hän on luonnollisessa yhteydessä muiden ihmisten kanssa, hän saa jotain aikaan ja siitä hyvänolon tunteen. Myös eläkeläinen haluaa kokea olevansa tarpeellinen ja hyödyllinen. Terve eläkeläinen haluaa tuottaa iloa sekä itselleen että muille.

Tällainen terveystakuu kiinnostaa varmaan sekä eläkeläisiä itseään että heille palveluja tarjoavaa kuntaa. Molempien rahat joutuvat tiukoille juuri silloin, kun terveys rupeaa reistailemaan. Terve eläkeläinen pärjää pienemmälläkin eläkkeellä, sillä huusholli on yleensä jo täynnä tavaraa. Näillä kymmenillä juuri terveys on kultaakin kalliimpaa.

Onko keksimättä jotain sellaista, mihin kaupunki voi houkutella eläkeläisiä mukaan? Ainakin osa tästä joukosta pystyy myös maksamaan palveluista. Eläkeläiset pystyvät itsekin tuottamaan ties mitä lisäarvoa paikkakunnalle. Kannattaisiko Kouvolan profiloituakin seniorikaupunkina, eläkeläisten ihmemaana?

Ritva Sorvali (vihr.)

Kouvola

julkaistu Kouvolan Sanomissa 22.2.2011