Vammainen lapsi työllistää -terveistä kantaa huolta 

Olen neljän nykyään jo aikuisen lapsen äiti. Yksi lapsistamme on autisti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen oikeastaan useammankin lapsen äiti. Mikä tahansa vamma nimittäin työllistää vanhempia moninkertaisesti siihen nähden, mitä terve lapsi työllistää. Vammaisuus tarkoittaa ennen kaikkea työtä.

Vammaisuus tarjoaa myös uuden näkökulman elämään ja etenkin yhteiskuntaan. Tyttäremme ongelmien avulla olen tutustunut yhteiskuntamme sairaanhoitoon, sosiaalihuoltoon, kelaan, erityiskoulujen toimintaan ja ties mihin muihin instansseihin. Tyttäremme vammaisuus oli myös tärkein syy siihen, miksi vuonna 1992 lähdin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. 

Tällä hetkellä vammainen tyttäremme asuu hoitokodissa Kouvolassa, käy arkisin Kuusaalla päivätoiminnassa ja viikonloppuisin meillä  kotona kylässä. Hänen asiansa ovat nyt mielestäni hyvin. Olin noin 20 vuotta hänen omaishoitajansa, joten tiedän mistä puhutaan, kun puhutaan omaishoitajien vapaista ja jaksamisesta.  Näissä asioissa riittää työsarkaa.

Muut lapsemme asuvat tällä hetkellä Helsingissä. Vaikka heidän asiansa ovat suhteellisen hyvin, huoli heidän asunnoistaan, opiskeluistaan, töistään ja ihmissuhteistaan valtaa aika ajoin mielen. Milloin on kukakin enemmän huolen aiheena.

Pienten lasten äitinä olin mielestäni suurpiirteinen. Pidin tärkeänä sitä, että menimme kaksi kertaa päivässä ulos, söimme keittoa tai laatikkoa ja kaikki menivät ajoissa nukkumaan. Jossain vaiheessa kuljin vaunuvankkureineni neljän lapsen kanssa  kuten perhepäivähoitajat konsanaan. Kaikki lapsemme syntyivät kuuden vuoden aikana vuosina 1981-1987.  

Myös aikuisten lasten äitinä yritän olla suurpiirteinen. Yritän pitää itseni aisoissa, jotta en liikaa puuttuisi lasteni elämään. Välillä se on vaikeaa, kun huoli kalvaa mieltä. Minua auttaa tässä asiassa se, että minulla on paljon omaa tekemistä, paljon muutakin ajattelemista kuin lasteni mahdolliset ongelmat. Mutta äitinä samaistun heidän suruihinsa ja iloihinsa.