Tekniikka on kiva, ja netin kautta moni asia hoituu yhdessä hujauksessa. Asioita voi hoitaa aikaan ja paikkaan katsomatta ja nykyaikaanhan tämä sopii hyvin.

Tässä on yksi mutta. Kaikilla ei ole älykännyä tai nettiä. Tämä ei ole ikäkysymys, vaikka se mielletään usein kokeneemman ikäluokan asiaksi. Netin käyttö saattaa olla haaste myös nuoremmalle väelle. On myös useita erityisryhmiä, joilla isoin haaste elämässä on pakkonetti. Voi olla myös että netin käyttö itsessään ei välttämättä ole ongelmia. Haaste voi olla myös kielen tai näön haasteet. 

Mahdollisuus hoitaa asiat ilman yhtään äppiä, nettiä tai älypuhelinta pitää säilyttää. Ja tätä tulee pitää vaihtoehtoisena tapana hoitaa asiat. Mielestäni tämä on myös osa varautumista verkon häiriöihin.

Minulta on kysytty lähiaikoina it -apua laboratorioajan varaukseen, junalipun ostoon, ja kysytty miten menetellä kun pysäköinnin maksamiseen tarvitaan joku äppi, jota ei voi asentaa älyttömään puhelimeen, samoin tiedotteet, bussiaikataulut ja -reitit, bussikortit, viranomaisten yhteystiedot ovat siellä internetin ihmeellisessä maailmassa. Yhteystiedotkin ovat usein sähköpostiosoitteina, ei puhelinnumeroina. Olen miettinyt että kun tavoitellaan vanhempien henkilöiden kotona-asumiseen tukea. Voisiko tukea myös oma-aloitteista asioiden hoitoa ihan kaikille, ilman nettiä. Entäs sitten jos sähköt katkeaa? Tai netti kaatuu? Jos meillä ei ole vaihtoehtoista tapaa hoitaa pysähtyykö kaikki asioiden hoito, maksuliikenne ja terveydenhuolto?

Julkaistu Keskipohjanmaa -lehdessä 28.2.2025