Ajattelimme ehdokkaina nostaa ajatuksiin yhden ryhmän, jonka tulisi saada hieman enemmän huomiota. Kotihoidon. Tanja on hoitanut asioita epävirallisena omaishoitajana ja Minna koittanut olla auttamassa samassa tilanteessa olevaa lähipiiriläistä.
Rahaa ja resursseja ei saada sosiaali -ja terveysalalle yhtään enempää, se on karu fakta. Työn prosesseja voidaan kuitenkin aina kehittää ja arvovalinnoilla ohjataan resursseja. Päätöksiä tehdessä tulee todella pohtia mikä vaikutus niillä on yksilölle. Kun haetaan säästöjä, tulee miettiä niiden vaikutuksia käytännössä.
Epävirallisena omaishoitajana on Tanja törmännyt liian usein Sääntö-Suomeen.Tarvitaan lausuntoja ja todistuksia sinne ja tänne yllättävän uudistuksen tai muutoksen vuoksi. Se ei ole ihan yksinkertaista. Paras tai pahin esimerkki on, ettei erikoissairaanhoidossa osastolta voida kirjoittaa todistusta henkilökohtaiseen avustajaan. Terveyskeskuksen jatkohoidossa sama tilanne. Todistuksen avustajaan saa erikseen lääkärin vastaanotolla käydessä. Minna törmäsi puolestaan sääntöön että terveyskeskuksen vuodeosaston lääkärintodistus kotihoidon tarpeen lisäämisestä ei riitä kotihoidolle. Tarvitaan kotihoidon lääkärin tai palvelutarpeen ohjaajan arvio. Kotihoidon lääkäri onkin Helsingissä, käy kerran kuussa Kokkolassa. Pienessä piirissä on tullut mieleen että jaksaako hoidettava odottaa lääkäriä, vai onko mitoitus hoidettu niin, että lääkäriä ei tarvitakaan. Tarvitaan ehkä sairaalapaikka.
Hoitajien määrä on määritetty niin vähäiseksi, ettei ole pelkoa että kotihoito olisi liian runsasta. Mutta kotihoitoon on kuulemma resursoitu, ja perinteisiä vanhainkotipaikkoja on vähennetty. Tai ainakin tullaan resursoimaan. Milloin? Hoitajien työtä rajoitetaan, näin saadaan melkoinen porukka ravaamaan asiakkaan luona. Yksi hoitaa asiakkaan, toinen vie roskapussin, kolmas siivoaa, neljäs vaihtaa palaneen lampun, viides sulakkeen. Nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta haluamme pyrkiä vaikuttamaan näihin byrokratian rattaisiin.
Kotihoidossa on olemassa sekä sairaanhoitajia että perus/lähi/kodinhoitajia. Nykyäänhän ne ovat kaksi tutkintoa, sairaanhoitaja tai (terveen, eli lähi, perus, kodin) -hoitaja. Mielestämme kotihoitoon tulisi oikeasti panostaa esimerkiksi järjestämällä lähihoitajille aikaa olla fyysisesti läsnä, yksi hoitaja, tai vaikka parin kanssa hoitaisi meidän vanhukset. Etäyhteys ei korvaa ihan oikeaa läsnäolevaa hoitajaa. Ja sairaanhoitajalle järjestettäisiin aika tehdä sairaanhoidon tehtävät. Siellä on jo optimointikeskus, on piirit, mutta tiedonkulku! Miksi hoitajien määrä on niin pieni että he eivät ehdi, tai ennemmin miksei hoitajille anneta aikaa hoitaa. Hoitajien tehtävät on rajattu kodeissa. En näe että hoitajan tarvitsee alkaa silittämään pöytäliinaa, viemään roskia, vaikka äiti-ihmisenä näkisimme että senkin voisi viedä mennessänsä. Mutta jos he saisivat hoitaa. Katsoa että kotona asuva saisi ruuan syötyä, lääkkeet otettua, kysyisi päivän kuulumiset, useinhan tuon ikäisellä alkaa kaveriverkosto harvenemaan, ja askel ei yllä kotikynnyksen yli. Keittotaito saattaa unohtua, mutta kotiasujan virkeys ja mukana maailman menossa oleminen voi auttaa havaisemaan esim tulehdukset ennen kuin tila käy liian vaikeaksi.
Hoitajat eivät viihdy työssään, jos heillä ei ole mahdollisuutta tehdä työtään hyvin. MIelestäni tässä voisi olla myös luova. Hoitajilla on heikot palkat, niihin emme voi vaikuttaa, mutta jos sen lisäksi joutuu tekemään työn alle puolessa sen vaatimasta ajasta, päivästä toiseen, en ihmettele että on vaikeaa houkutella alalle riittävästi ammattitaitoista väkeä.
Vihreinä Kuntavaaliehdokkaina asialla
Tanja Joutsen-Bergbacka ja Minna Roukkio-Taipale (18.5.2021)