Oulun uudessa kaupunkistrategiassa 2035 tavoitellaan paljon hyviä asioita. Yksi näistä on luontopositiivisuuden saavuttaminen. Tämä on sen verran kova tavoite, että päätin pitää siitä puheenvuoron valtuustolle ja johtaville viranhaltijoille.
Luontopositiivisuus tarkoittaa, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen eli luontokato käännetään luonnon elpymiseksi. Kaupungin toimet siis enemmän parantavat luontoa kuin heikentävät sitä.
Tämä tavoite ei ole vihreiden aloitteesta kaupunkistrategiassa, kuten joku jossain vaiheessa epäili. Tavoite on tullut viranhaltijavalmistelusta, ja päinvastoin minä olen hieman toppuutellut sitä epäillen, halutaanko näin isoon tavoitteeseen sitoutua. Kirjaus luontopositiivisuuden tavoittelusta on kuitenkin nyt hyväksyttävässä strategiassa, enkä aio esittää sen poistamista.
Päinvastoin luontopositiivisuus on erittäin tärkeä asia ja samalla tavoin elämälle ja kestävälle talouskasvulle välttämätön tavoite kuin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Tämä tavoite ei kuitenkaan toteudu itsestään. Tähän asti koko elämäntapamme on perustunut luonnon hyödyntämiseen kestämättömästi. Suomalaiset ovat kuluttaneet tämän vuoden luonnonvaransa jo tämän kuun loppuun mennessä eli parin päivän päästä. Kaikki rakentaminen ja energiantuotanto ja esimerkiksi jokainen metsänhakkuu ja ojien perkaaminen pahentavat luontokatoa. Luontopositiivisuuden saavuttamiseksi nämä toimet pitäisi kääntää päinvastaisiksi eli luonnon ennallistamiseksi.
Kaupunkistrategian on tarkoitus olla kaupungin toimintaa ohjaava asiakirja, ei vain asiakirja mukavia tavoitteita ja termejä. Tästä lienemme ainakin suurin piirtein yhtä mieltä. Tämä koskee myös luontopositiivisuutta. Strategian tavoitevuosi on 2035, mihin on aikaa enää 9 vuotta. Luonto kehittyy hitaasti. Kun hyödynnämme voimakkaasti luontoa, sen vaikutukset näkyvät vuosikymmeniä luonnon köyhtymisenä. Vastaavasti luonnon ennallistaminen ja suojelu vaikuttavat hitaasti. Olen tämän talven aikana töissä tehnyt luonnon ennallistamissuunnitelmia ja laskenut tämänkin strategian mittareissa mainittujen luonnonarvohehtaareiden saavuttamista. Täydellinenkin luonnon ennallistaminen tuottaa luontopositiivisuutta tuskallisen hitaasti. Luonnon tavoitetilan saavuttamiseen voi kulua jopa lähes sata vuotta ennallistamisesta. Niinpä toimenpiteet luontopositiivisuuden saavuttamiseksi on aloitettava nyt, ja vaikuttavia toimenpiteitä on oltava viimeistään ensi vuoden talousarviossa. Kaupunki voi vaikuttaa enimmäkseen vain itse omistamiinsa maa- ja vesialueisiin, mikä rajoittaa mahdollisuuksiamme kaupungin laajuisen luontopositiivisuuden saavuttamiseksi.
Onneksi luonnon ennallistaminen ja suojelu on varsin halpaa suhteessa kaupungin budjettiin ja vaikkapa rakennusinvestointeihin. Jo kaupungin metsänhoitosuunnitelman mukaisesti tavoiteltavan reilun miljoonan euron puunmyyntitavoitteen kääntäminen reilun miljoonan euron investoinniksi luonnon ennallistamiseen, voisi olla riittävä kääntämään luonnon kehityksen oikeaan suuntaan tavoitevuoteen mennessä. Ekologisen kompensaation käyttäminen suuremmissa kaavoitus- ja rakennushankkeissa estää uuden luontokadon aiheuttamisen, mutta se ei riitä luontopositiivisuuden saavuttamiseen. Suurin osa nyt tapahtuvasta luontokadosta on muusta maankäytöstä kuten metsätaloudesta johtuvaa ja aiempien hankkeidemme aiheuttamaa, niin sanottua sukupuuttovelkaa. Se voidaan pysäyttää vain aktiivisin ennallistamistoimin.
Toivonkin, että viranhaltijat ottavat tavoitteen luontopositiivisuudesta tosissaan ja valmistelevat riittävän vahvat esitykset sen saavuttamiseksi tai ainakin luontokadon pysäyttämiseksi. Samalla toivon, että tämän tavoitteen hyväksyessään myös päättäjät ovat valmiita sitoutumaan siihen, eikä meidän tarvitse enää äänestää mistään luonnonsuojelualueiden perustamisista tai muista luontopositiivisuuden saavuttamiseen tähtäävistä toimista.