Harrastukset

Eduskuntavaalikampanjaani suunnitellessa monet toivoivat, että toisin enemmän esiin futis-Maijaa. Aluksi mietin mitä se mahtaa tarkoittaa, mutta kieltämättä elämääni on määrittänyt yli kymmenen vuoden ajan pitkälti treeniaikataulut, turnaukset ja pelit. Talvisin salibandyä, kesäisin jalkapalloa. Siihen lisäksi aktiivinen penkkiurheilu, niin tunteja on kulutettu palloilulajien parissa jo tähän ikään mennessä melkoisesti.

Urheiluharrastuksista on ollut hyötyä myös politiikassa. Kaikki joukkueurheilua joskus harrastaneet tietävät joukkuepelin ja -hengen merkityksen. Politiikka jos mikä on joukkuepeliä.

Jalkapallo on ollut minulle lapsuudesta lähtien suuri intohimon kohde, jonka pelaamisesta ja seuraamisesta olen paitsi saanut suunnatonta nautintoa, myös lukemattomia ystäviä, kokemuksia ja monta kipeää kehon osaa. Salibandyä olen harrastanut lähinnä tukeakseni päälajiani, mutta siitäkin on vuosien varrella muodostunut suuresti arvostamani urheilulaji. Omien lajieni lisäksi seuraan erityisesti keltavihreää, tamperelaista jääkiekkoa.

Urheiluharrastuksista on ollut hyötyä myös politiikassa. Kaikki joukkueurheilua joskus harrastaneet tietävät joukkuepelin ja -hengen merkityksen. Politiikka jos mikä on joukkuepeliä. Kuntapolitiikassa urheilutaustasta on ollut erityistä hyötyä teknisessä lautakunnassa. Suurkuluttaja jos kuka tietää, mitä kunnan urheilupaikoilta vaaditaan.

Maaseutukunnissa naisten mahdollisuudet harrastaa palloilulajeja ovat valitettavasti kovin vähäisiä muun muassa tytöille kohdistetun juniorityön puuttumisen ja seurojen vähäisten resurssien vuoksi. Treenimatkat ovat ajoittain olleet pitkiä ja joukkueiden hajottua logo rinnassa on vaihtunut tiuhaan, mutta palo harrastamiseen on säilynyt.

Onnellisena sivujuonteena eduskunnassa työskennellessäni avautui paikka eduskunnan futisjoukkueessa. Ura urkeni maajoukkuetasolle saakka – mikä olisi sen hienompaa, kun päästä samaan jengiin futaamaan maamme ministereiden kanssa.