Kirjoitukseni kestävän kehityksen opiskelijoiden Suunta-blogissa:

”Alkava vuosi 2019 on todellinen vaalivuosi. Huhtikuussa käydään kauan odotetut eduskuntavaalit, joissa äänestetään Suomen suunnasta taas seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Päätökset seuraavan vaalikauden aikana ovat ratkaisevia myös tulevaisuuden kannalta. Toukokuun lopussa jännitetään europarlamenttivaalien tuloksia. Syksyllä käydään maakuntavaalit, jos käydään.

Minua pyydettiin kirjoittamaan Suunta-blogiin ja aiheen suhteen annettiin melko vapaat kädet. Koska elämäni pyörii tällä hetkellä lähinnä vaalien ympärillä, koen sen luontevaksi aiheeksi kirjoittaa. Valmistuin kestävän kehityksen koulutusohjelmasta viime keväänä ja nyt on työhakemus Arkadianmäelle vetämässä. Kerron tässä postauksessa hieman siitä, miten minusta tuli eduskuntavaaliehdokas ja mitä asioita haluan viedä eduskuntaan mukanani.

 ”Ilman opiskelijoiden laajaa tukea silloin, en olisi nyt pyrkimässä kansanedustajaksi.”

Kiinnostus politiikkaan tulee verenperintönä. Pappani isä, Nestori Kaasalainen, toimi pitkään kansanedustajana ja ministerinäkin. Hän oli tunnettu ja arvostettu puhuja, jollaiseksi itsekin haluan tulla. Opiskelu Forssassa antoi minulle todelliset valmiudet vaikuttajaksi. Opiskelija-aktiivina toimiminen antoi uskoa vaikuttamiseen ja laajat verkostot vaikuttamistyön jatkamiseen. Koulutuspoliittinen kiinnostus alkoi rakkaasta FAMKO ry:stä, jota halusin kehittää uskottavaksi ja vaikuttavaksi opiskelijoiden edunvalvontaorganisaatioksi. Mielestäni onnistuinkin siinä hallitusteni tuella ja opiskelijoiden ideoiden avulla melko hyvin. Opiskelijakunta HAMKO:n edustajistosta nousin kahdeksi vuodeksi hallitukseen, joista jälkimmäinen on juuri loppumaisillaan.

Opiskelijavaikuttamisen ohella rohkenin keväällä 2017 hakemaan mukaan kunnallispolitiikkaan ja Forssan 15. suurimmalla äänimäärällä minusta tuli kaupungin nuorin valtuutettu. Ilman opiskelijoiden laajaa tukea silloin en olisi nyt pyrkimässä kansanedustajaksi.

Minulta kysytään usein, miksi olen lähtenyt ehdolle eduskuntavaaleihin. Se on ehkä tärkein kysymys, mitä ehdokkaalle voi esittää. Koen, että minulla on vasta valmistuneena ympäristösuunnittelijana tuorein tieto siitä, miten koulutusleikkaukset ovat vaikuttaneet opiskelijoiden arkeen ja mitkä ovat ne keinot, joilla tehdään seuraavasta hallituksesta kestävän kehityksen hallitus. Haluan pitää huolta, että Suomessa ihmisarvo on jakamaton ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan. Eduskuntavaalit tulevat olemaan ilmastovaalit, ainakin jos minulta kysytään. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja pysäyttäminen vaatii kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja niihin liittyviä päätöksiä – heti. Haluan olla mukana tekemässä ensi kevään vaaleista paitsi ilmasto- ja koulutusvaalit, myös tulevaisuusvaalit.

Koen olevani elävä esimerkki siitä, miten erilainen jokaisen polku on kekestä työelämään. Ammatillinen kasvu ja oma keihäänkärki ovat ehkä kuluneita fraaseja, mutta niissä on totuusperää. Jokainen tekee omasta polustaan omanlaisensa, jokaisella on omanlainen suunta.”

Tutustu tarkemmin Suunta-blogiin: Kekestä kansanedustajaksi?