Otsikko hämää: en viettänyt juhannusta Ruotsissa tänäkään vuonna. Sen sijaan katsoin elokuvateatterissa tällä viikolla ruotsalaista keskikesänjuhlan viettoa käsittelevän antropologisen filmin Midsommar – loputon yö. Traileri ei tee oikeutta hämmentävälle tarinalle mutta ei toisaalta sitä spoilaakaan.
Ameriikkalainen opiskelijaporukka lähtee ruotsalaispojan houkuttelemana Hälsinglandiin festareille, tai näin he ainakin uskovat. Perillä sukelletaankin primitiiviseen maatalousyhteisöön, joka muistuttaa hieman suomalaisen kansanperinteen kuvauksia sillä poikkeuksella, että ihmiset ovat onnellisia ja käytettävät kasvilajit hallusinogeenisiä.
Hellyttävän ja hupsun ensivaikutelman alta paljastuu useampia ihmisyyden kerroksia. Pohjoismainen vapaamielisyys nousee ihan nextille levelille sulkeutuneen yhteisön aktiivisesti laajentaessa geenipooliaan hedelmällisellä yhteistyöllä. Maissilapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja harjoittavat omalaatuista uskontoaan yöttömän yön auringossa. Filmin lopussa näemme vielä lottoarvonnan, jonka voittajan elämä todellakin muuttuu täydellisesti.
Näin käsityöharrastajana huomioni kiinnittyi hienoihin, yksilöllisiin kirjailuihin juhannusasuissa (sikäli kuin ne pysyivät hahmojen yllä). Teksteistä vain en ymmärtänyt mitään, koska ne olivat kryptistä riimukirjoitusta. Myös elokuvan soundtrack on vähintäänkin mielenkiintoinen, ellei jopa nerokas. Odotin selväpiirteistä kauhuelokuvaa ja huomasinkin kuuntelevani Viron laulujuhlia. Lavasteista ilahduttavimpia olivat valtavat ruokapöydät, jollaisiin mielelläni joskus kattaisin kesäjuhlat.
Elokuva kestää genreensä nähden tunnin liian kauan eikä silti selitä itseään riittävästi. En varsinaisesti voi suositella sitä kellekään. Ilmeisesti ohjaaja Ari Aster on tavoitellut kulttielokuvaa, mutta en usko tuotoksen siihen yltävän. Viimeisenä päähän jäi tykyttämään vain yksi ajatus: onko tämä filmi varmasti Ruotsin matkailunedistämiskeskuksen hyväksymä?