Aloittelin tänään muutamalla pienellä matolla kesän pesu-urakkaa. Siitepölykausi alkaa hellittää, ja matot kuivuvat mukavasti pitkien päivien aikana. Olisin pyykännyt jo toukokuun helleaallon aikaan, mutta vesi kytkettiin käyttöön vasta kesäkuun puolella. Pesuaikaa on luvattu syyskuun puoliväliin asti, joskin silloin matot eivät enää tahdo kuivua.
Kuohun kylätoimikunta rakensi maalaiskunnan antaman talkooavustuksen tuella 1990-luvun alussa hyvän matonpesupaikan Iso-Lampsin rantaan. Olin tuolloin kylätoimikunnan ”nuorisojaoston” uusi jäsen, ja tarkkailin rakennusurakkaa montun reunalta käsin. Kun pesupaikka valmistui, siitä tuli jokakesäinen suosikkikohteeni. Pesin myöhemmin omat, vanhempieni ja mummonikin matot. Rakensin pienet rattaatkin, joilla kuljetin matot pesuun joko omin voimin tai koiran vetäminä. Olen jopa käyttänyt samaa saippuaa kaikki nämä vuodet: kiinnitän pienenevään saippuaan aina uuden mäntysuovan, joten pala kestää ikuisesti!
Pesupaikalla on kaksi pientä ja yksi iso allas hyvän katoksen alla. Katos suunniteltiin aikanaan laskettavaksi talven aikana lähelle altaita, mutta nykyään altaat on vain kääritty syksyn tullen pressuun. Myöhemmin kunta on tuonut paikalle käsikäyttöisen mattomankelin ja parantanut altaiden viemäröintiä. Myös kuivaustelineet on uusittu entistä ehommiksi. Vesi tulee edelleen Lampsista. Aika ruskeaahan se on, mutta tänäänkin oli mukava pestä +20-asteisella järvivedellä verrattuna esimerkiksi Huhtasuon altaiden vesijohtokylmään veteen.
Maaliskuun kyläillassa viranhaltijat vilauttivat visiota, jossa Kuohun matonpesupaikka poistettaisiin käytöstä siinä vaiheessa, kun se on isomman remontin tarpeessa. Me kyläläisethän siitä kimpaannuimme ja painotimme, että pesupaikka on erittäin tarpeellinen ja vilkkaassa käytössä. Tänäänkin joka altaassa oli vähintään yksi pesijä!
