Ne kieltäytyvät kuolemasta luonnollisesti, vaan palaavat haudan partaalta yhä uudelleen pelottelemaan ja jahtaamaan eloonjääneiden hupenevaa joukkoa. Ne ovat menettäneet puhekykynsä, hengittävät raskaasti ja liikkuvat kömpelösti vammoineen ja vaurioineen, mutta muodostavat ylivoimaisen vihollisen kerääntyessään suuriksi joukoiksi. Niiden kanssa ei pysty kommunikoimaan eikä neuvottelemaan. Lopulta kaikki muuttuvat näiksi eläviksi kuolleiksi tai tuhoutuvat vastustaessaan niitä.
Erilaiset tsombielokuvat ja -sarjat ovat pitkään olleet suosittua, joskin B-luokan tuotannoksi sanottua viihdettä 1960-luvulta ja Romeron elokuvista alkaen. Mielestäni kiinnostavimpia kuvauksia aiheesta ovat norjalainen irrottelu Død snø, Brad Pitt -pullistelu World War Z sekä Kirkmanin sarjakuviin perustuva The Walking Dead -sarja, jonka kahdeksannen kauden päätösjakso näytetään huomenna. Spin off -sarja Fear the Walking Dead puolestaan sai jatkoa tänään HBO:lla. Täysin mätä ei voi olla genre, josta tehdään parodioitakin!
Olen vuosia miettinyt, mikä meitä kiehtoo näissä elävien kuolleiden maailmoissa. Osa suosiosta liittyy varmasti yleiseen dystopioilla leikittelyyn, joka ehkä herättää helpottunutta tyytyväisyyttä reaalimaailmaa kohtaan kuten muunkin scifin kohdalla. Loppujen lopuksi kiinnostavia eivät ole riehuvat vainajat, vaan se uusi yhteisö, joka entisen maailmanjärjestyksen raunioille rakentuu. Ja se ei ole kaunista katsottavaa. Jostain syystä massiivinen epidemia näyttäisi johtavan väistämättä anarkiaan ja huonosti organisoituihin heimosotiin.
Toinen selitys voisi olla kollektiivinen alitajuntamme. Monien länsimaiden väestöpyramidi on kaatumaisillaan, kun hedelmälliset ikäluokat kieltäytyvät osallistumasta synnytystalkoisiin (olkoonpa syynä nuorten heikot tulevaisuudenodotukset, miehiä ja naisia erottava koulutuksellinen epätasa-arvo tai virtuaalimaailman ylivoimainen kiinnostavuus) ja suuret ikäluokat muodostavat huomattavan osan väestöstä. Nyt työikään tulevien nuorten aikuisten ennustetaan jäävän edeltäjiään pienituloisemmiksi, sairaammiksi ja lyhytikäisemmiksi. Tämä historiaa mullistava asetelma ei voi jatkuvan uutisoinnin vuoksi olla vaikuttamatta yhteiskunnan tunnelmaan ja odotuksiin. Olemmeko alkaneet pelätä ei vain ikääntymistä vaan myös iäkkäitä itseään?
Suomessa ollaan hyvin huolissaan huoltosuhteesta: kuinka monta elätettävää on kutakin työssäkäyvää kohden. Ensiavuksi tähän on todellakin esitetty syntyvyyden lisäämistä, vaikka välitön ratkaisu ongelmaan olisi löytynyt suoraan oviltamme. Keneltäkään jäi tuskin huomaamatta vuonna 2015 alkanut turvapaikanhakijoiden tulva. Nykyinen hallitus ryhtyi pienen ihmettelyn jälkeen torjuntataisteluun ja vähensi Suomen houkuttelevuutta ulkomaalaisten silmissä. Oleskelulupia ja perheen yhdistämisiä evättiin, ja henkilöitä määrättiin karkotettaviksi enimmäkseen epävakaisiin Lähi-idän valtioihin heidän tilanteestaan riippumatta. Ehkä jälkikäteen myönnetään, että nämä tuhannet työikäiset ja -kykyiset tulokkaat olisivat hyvin mielellään auttaneet tasapainottamaan maamme väestö- ja talouskehitystä…
PS Seuraava Teetä vihreillä -tilaisuutemme on T-Housessa Vaasankadulla perjantaina 20.4.2018 klo 18 alkaen. Silloin ei puhutakaan tsombeista vaan Hippos2020-hankkeesta, jota esittelee valtuutettumme Ari-Pekka Liukkonen.