Liput ovat tänään liehuneet suuren suomalaisen kirjailijan, Minna Canthin kunniaksi. Hän oli Suomen ensimmäinen nainen, joka sai liputuspäivän. Tämä tapahtui niinkin myöhään kuin vuonna 2007. Toivottavasti hän ei jää ainoaksi lajissaan! Samalla 19.3. on myös tasa-arvon päivä.
Klassikoiden ystävänä kävin viime viikolla katsomassa Canthin näytelmään (v. 1891) pohjautuvan Papin perhe -esityksen Jyväskylän kaupunginteatterissa pienellä näyttämöllä. Käsikirjoitus on sanatarkan uskollinen vanhahtavalle alkuperäistekstille, mutta puvustus ja nuorten huvitukset Pokemoneineen ovat moderneja. Puhumattakaan roolituksesta, jossa pastorin ja palvelijan sukupuolet ovat vaihtaneet paikkaa. Jyväskylän version loppuun on lisätty ylimääräistä dramatiikkaa, joka ei välttämättä ole kokonaisuudelle eduksi.
Kävin ihan Gutenberg-palvelussa perehtymässä alkuperäiseen tekstiin, koska kotimaisen kirjallisuuden opinnoistani ja Canthin tenttimisestä on jo aika kauan. Kaiken kaikkiaan Papin perhe ei mielestäni ole Canthin parhaita tuotteita. Luokkaeroihin keskittyvät ”sosiaalipornonäytelmät” – ja myös novellit – ovat herättävämpiä ja myös syitä Canthin suurhenkilömaineeseen. Olen esimerkiksi taannoin nähnyt Jyväskylän isolla näyttämöllä hyvin ohjatun Kauppa-Lopon, joka oli parempi kuin Papin perhe.
Papit eivät 2000-luvulla havaintojeni mukaan ole ollenkaan sellaisia jäykkiksiä kuin Canthin näytelmässä. Esimerkiksi Keltinmäen alueseurakunnan aluekappalainen Eivor Pitkänen on hyvin avarakatseinen ja rentokin paimen, samoin muut Keltinmäen työntekijät. Aluekappalainen vastaa siis Jyväskylän yhdeksänosaisessa seurakunnassa suunnilleen samaa kuin kirkkoherra pienemmissä seurakunnissa. Virka sisältää hengellisen johtajuuden lisäksi merkittävästi esimiesvastuuta ja yhteistyötä lukuisien tahojen kanssa oman alueen vapaaehtoistoimijoista valtakunnan tasolle asti.
Edustan Jyväskylän seurakuntalaisia alueemme rovastikuntaneuvostossa ”maallikkojäsenenä”. Tehtävä vie minut kahdesti vuodessa ympäri naapuri(seura)kuntia. Tällä viikolla kokous oli Uuraisilla. Sinnepäin pääsi mukavasti Karstulan Liikenteen autolla, mutta kuuden jälkeen ei paluuvuoroja Jyväskylään enää lähdekään. Luottavaisena menin kuitenkin uudelle seurakuntakodille kokoukseen. Ja niinhän siinä kävi, että ystävälliset kirkkoherrat ja itse lupsakka rovastikin, Simo Lampela Muuramesta, tarjosivat onnettomalle autottomalle paluukyytiä. Päädyin oman kirkkoherramme Arto Viitalan kyytiin. Matkalla keskusteltiin rippikoulun käynnistäni, Raamatun käännöksestä ”mobiilisuomeksi” ja maaseurakunnan aikaisista papeista. Odotamme molemmat hienon Taulumäen kirkon 100-vuotisjuhlaa 2029. Kirkon on muuten suunnitellut naisarkkitehti Elsi Borg, hänkin alansa merkittävä edelläkävijä 🙂