Vaalilehtemme ilmestyi alkuviikosta Pieksämäen painokoneista. Tuli 50 000 kappaleen painos. Olin mukana lehden teossa alusta asti ”toimitussihteerinä”, ja siinä on minunkin tekstiäni sivuilla 4 – 5 ja 15. Voin olla vähän jäävi arvioimaan, mutta mielestäni lehti on hyvä! Yhden virheen haluaisin kuitenkin korjata: keskiaukeaman ehdokasesittelyssä iäkseni väitetään 22 vuotta, mutta se johtuu painovirheestä eikä turhamaisuudesta.
Olemme aloittaneet vaalilehden jakelun Jyväskylän talouksiin. Uutterat kanssaehdokkaat ja tukijoukkomme kipittävät portaikoissa ja postiluukuilla varmaan nytkin tätä kirjoittaessani. Perjantaina käynnistin oman jakelukierrokseni Kuohulta, vanhalta kotiseudultani. Nousin aamulla Töysän linja-autoon lehtinippujen kanssa. Vuoroja kulkee nykyään paljon harvemmin kuin parikymmentä vuotta sitten. Pyhäpäivinäkään Kuohulle tai sieltä pois ei pääse juuri mitenkään, joten käytännössä siellä asuvilla on lähes pakko olla oma auto. Mutta minulla on sarjalippu tuolle linjalle, joten menin sillä enkä yrittänyt pummata keltään autokyytiä.
No lähdin sitten kiertämään kylää vanhalla polkupyörällä, jossa voimansiirto reistaa pahemman kerran. Oli jännää nähdä postilaatikoissa tuttuja sukunimiä, jos kohta monia uusiakin. Monessa paikassa en ollut käynyt vuosiin, ja maisemat olivat jonkin verran muuttuneet. Pari kukkoa kiekui, näin hevosia ja juttelin erään pienen tyttökissankin kanssa, jota iso poikakissa uhkasi kiusata. Syysaamun hajut olivat maanläheisiä.
Posti väittää 41930-alueen talousmääräksi yli 300, mutta minä löysin vain 173 postilaatikkoa, joihin voin tyrkätä tuotteemme. Ei mainoksia -tarroja on maalla vähemmän kuin kaupungissa, kun paperiroskaa jaetaan siellä harvemmin. Tekniikan ja ajan rajallisuuden vuoksi en pystynyt polkemaan kuin parin kilometrin säteellä ”ydinkeskustasta”, joten jokunen laatikko jäi valitettavasti tavoittamatta. Lehtemme on onneksi nähtävänä myös sähköisenä osuuskunta Generaattorin palvelimelta.
Hiljainen on kylätie. Vain päiväkoti-koulun pihalla oli elämää kuten ennenkin, ja siihen on hiljattain ilmestynyt uusi viipalekoulukin, järjestyksessä jo kolmas. Muistan yhä, kuinka perjantaina 4.1.1985 paloi ensimmäinen viipalekoulu, ja tilalle rakennetussa on – yllättäen? – sisäilmaongelmia.
Kuohulla ei ole VPK:n ja ST1:n lisäksi juuri mitään palveluja jäljellä. Kirjastoauto sentään palvelee vielä, tosin senkin ikiaikainen aikataulu ja pysäkki vaihtuivat elokuussa. Marraskuun alussa onneksi avataan Kuohun Kauppa muutaman vuoden tauon ja sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tästä olen erittäin hyvilläni ja aion asioida putiikissa, varmaankin jo avajaisissa. Legendaarista baaria ei tähän tietoon olla käynnistämässä…