Palasin tänä iltana neljän vuorokauden vappureissusta erilaisilla kulkuneuvoilla. Jätin jääkiekkohuumaa juhlivan Jyväskylän perjantai-iltana koiran ja nyssäköiden kanssa Paunun pikavuorolla, ja suoritin välilaskun Tampereelle. Kauppareissun yhteydessä tuin teekkarien harrastustoimintaa ostamalla ajankohtaisesti ydinjätetynnyriksi naamioidun Tamppi-painotuotteen.
Lauantaina matkustin IC2:lla Helsinkiin Vihreiden Naisten kevätkokoukseen, joka pidettiin puoluetoimiston Koijärvi-salissa. Akkojen kaklatus kesti neljä ja puoli tuntia, ja jouduin aikataulun petettyä perumaan treffit kaupungilla vanhan koulutoverin kanssa. Kokous loppui sitten kuitenkin aikanaan, ja seurueeni riensi hankkimaan liput Pendoliinoon. Lähtöä odotellessa söin pikapäivälliseksi hauskan fetapatongin. Jarrut eivät jäätyneet, juna pysyi raiteilla, ja saavuimme Tampereelle vain muutaman minuutin myöhässä. Reissuni kesti nysseineen ja odotteluineen melkein kaksitoista tuntia, mutta onneksi muistin ottaa junamatkojen viihteeksi virkkuun mukaan.
Sunnuntain lepäsin ja ulkoilin. Nokian linturetkellä näkyi lähinnä parittelevia naurulokkeja ja kaaliperhonen. Tippaleipä mureni autoon, ja sima oli niin kitkerää, että sitä täytyi loiventaa sitruunalimsalla. Salmiakkitankkauksen jälkeen iltalenkki sujui rivakasti. Koira aloitti uimakautensa kahlailemalla rantasulassa.
Maanantaina aamupäivällä käväisin Tampereen keskustassa katsomassa torin vappuhulinaa. Kauppahallissa on pakko aina pyörähtää, kun kotiseudulla ei sellaista enää ole. Kiersin myös Stokkan, koska Helsingissä en sitä ehtinyt tehdä. Muistin tietenkin vanhaa suosikkiani, Kuninkaankadun Punanaamiota, josta haen säännöllisesti halloweenkrääsää.
Kaduilla oli taas kerjäläisiä. Sekä hanurinsoittajia. Peippojen lailla he olivat vallanneet reviirinsä säännöllisin välimatkoin. Kun yhden hanurin renkutus jäi taakse, alkoi seuraava jomottaa korvissa. Yksi setä soitti saksofonia tai jotain muuta vempelettä aseman lähellä aamusta iltaan. Soittotaidottomat vain kyyhöttivät muki kädessä. Joukosta erottui nuoripari, jonka ”kotimainen vaihtoehto” -kylteissä pyydettiin rahaa vappukaljoihin!
Iltapäivällä järjestimme koiralleni treffit terrierinuorukaisen kanssa Hatanpään Arboretumissa. Omistajat viettivät leikittämisen ohessa mukavan vapunavauspiknikin kotitekoisine munkkeineen ja karvaisine juustopaloineen. Sää ei olisi voinut olla paljonkaan parempi, ja jäättömän Pyhäjärven liplatus toi kesätunnelman.
Illalla lähdettiin Akaaseen vapunviettoon. Siellä meitä jo odotettiin grilliruokien ja kuohujuomien kanssa. Lihansyöjätkin kokeilivat grillattuja, teollisia soijaleikkeitäni, ”Irenen Pökäleitä”, ja totesivat ne sitkeydessään yllättävän lihamaisiksi mutta turhan miedoiksi. Juomapuoli jäi vähän heikommalle, sillä neljän kuukauden dieetin ja raittiuden jälkeen minulle ei maistunut edes Stroh. Illalle varatuista saunasiidereistä sain alas vain kaksi. Tämähän viittaa merkittävään alkoholiongelmaan.
Isäntäväki tarjosi vieraille tänään jännittävän vappuajelun moottoripyörän selässä, yhdelle kerrallaan tietenkin. Minutkin kapaloitiin kevlarpanssariin, ja kipusin lainakamppeissa kyytiin. Olin ajatellut menon olevan ihan päätöntä, mutta luotettava kuljettaja ohjaili säyseää rautahepoa tottuneesti ja jousitus oli hyvä. Eniten yllätyin voimakkaista kallistuksista mutkissa sekä sivutuulen vaikutuksesta satasen vauhdissa. Moottoritie oli hiljainen eikä yhtään kuuma.
Jouduin hieman tarkistamaan näkemyksiäni moottoripyöräilystä kuultuani, että kaverien Yamahan polttoaineenkulutus on täydelläkin lastilla pienempi kuin perusperheautolla! Sitten mietimme erilaisten sivuvaunujen ja peräkärryjen lisäämistä varustelistaan, jotta kyytiin saataisiin lapsia, koiria ja kaikenlaisia varusteita, joita henkilöautoissa kuljetetaan…
Ei ole moottoriurheilu minun juttuni kuitenkaan. Huomenna palaan arkeen ja ajan taas vm. -93 polkupyörälläni, johon syksyllä uusittiin koko voimansiirtojärjestelmä.