… mutta kerronpa kuitenkin viimeaikaisista keittiökokeiluistani. Koe-eläiminä olivat uudenvuodenaaton pahaa aavistamattomat, lihaa diggaavat juhlavieraat.
Alkukeiton kanssa meni vielä ihan hyvin. Olin onneksi harjoitellut tomaatti-vuohenjuustokeiton tekemistä pari kertaa. Aloitin ”kuullottamalla” (melkein-pohjaan-polttamalla) sipuleita ja valkosipulia kattilassa. Lisäsin litran vettä, kaksi kasvisliemikuutiota, porkkanaviipaleita ja kilon paseerattua tomaattia sekä ruikkauksen tomaattipyrettä. Mausteeksi lätkin mustapippuria, basilikaa ja juustokuminaa, johon tutustuin saatuani tietää, että se on falafelpalleroidenkin salainen lisäaine. Jostain syystä löytämissäni ohjeissa mainitaan myös sokeri, jota lisäsin 2 tlk. Porkkanat eivät ehtineet taaskaan kunnolla kypsyä, ne olisi kannattanut raastaa. Vieraat olivat jo saapuneet, kun lopulta ehdin paloittelemaan kaksi patukkaa vuohenjuustoa keiton sekaan. Soseutin keiton sauvasekoittimella korkeassa kattilassa roiskeiden minimoimiseksi, ja lisäsin vielä ruokakerman. Keiton kanssa söimme vastapaistettuja valmispatonkeja. Nam.
Mutta se pääruoka! Uhkarohkeasti olin päättänyt kokeilla burgundinpataa keinolihalla. Aloitin jo iltapäivällä tämänkin ruuan valmistuksen sipuleista ja porkkanoista. Lisäsin pari purkkia tomaattimurskaa, vettä, puoli pussia soijasuikaleita ja lihaliemikuutiot, joiden takia ruoka lakkasi olemasta vegaaninen. Vanhat hillosipulit kelpasivat sekaan mainiosti. Mausteeksi meni valkosipulia, laakerinlehtiä, timjamia ja jälleen mustapippuria. Suurustin hieman veteen sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Keiteltyäni seosta jonkin aikaa kaadoin sen kissanmentävään lasivuokaan, lisäsin sekaan lasillisen punaviiniä ja tuikkasin ruuan pariksi tunniksi uuniin. Tarjoilin sitä sitten perunoiden kanssa. Varsin pian ilmeni, että pata oli liian löysää ja vain kalpea aavistus lihaisasta esikuvastaan, jota aiemmin olen tarjonnut. Synkkä hiljaisuus vallitsi ruokapöydässä, eikä kukaan halunnut santsata 🙁 – paitsi viiniä. Onneksi seuraavaksi tarjolla oli juustoja ja keksejä nälän hillitsemiseksi.
Jälkiruoaksi oli Keskisuomalaisesta bongattu glögivanukas. Sekin oli vähemmän vegaaninen, koska kermavaahtoon lisättiin sokerin, vaniljasokerin, glögimausteiden ja kermaliköörin lisäksi teurasjätteistä valmistettua liivatetta. Tämän vaiheen tein edellisiltana, ja aattona lisäsin kermaosan päälle glögitiivisteestä ja liivatteesta tehdyn hyytelön. Annokset olivat kovin pienet, mutta maku oli herkullinen. Kerrankin kannatti lukea sanomalehteä.
Puoliltaöin nautimme vielä kahvit ja glögit omenahyytelötortun kanssa, jota teen vain kerran vuodessa. Tarjolla oli erikoisen muotoisia pipareita ja myös joulutorttuja, joiden hillosilmänä oli liotetuista kuivaluumuista ilman mitään lisäaineita surautettu sose koristeltuna tomusokerilla.
Kelpasi jättää vuosi 2010 taakseen.