Olen pitkän jaakopinpainin jälkeen hiljalleen kasvamassa myöntämään, että ihminen saattaa pystyä elämään pelkkien kasvisten varassa. Monet elintarvikkeet itse asiassa ovat tarkemmin katsottuna vegaanisia. Ruisleivät, marjakiisselit, vihreät salaatit, ranskanperunat… Niitä vain ei tulla mainostaneeksi eläinvapaina elintarvikkeina.
Rohkaistuin eilen laittamaan vegaanisen ruokalajin. En oikein tiedä, miksi sitä pitäisi kutsua, mutta työnimenä on toistaiseksi vegaanipata. Mieheni kutsuu papupöppöksi omaa versiotaan, joka sisältää pitkän liotuksen ja keittoajan vaativia kikherneitä.
Mutta minä en halunnut käyttää kahta päivää yhden aterian valmistamiseen vaan valitsin nopeammat ainekset. Aloitin kiehauttamalla sipulisilppua ison kattilan pohjalla. Vihaan öljyssä paistamista, koska se aina ruiskahtaa silmilleni, joten aloitan useimmat ruuat ilman öljyä. Sipulien kuumennuttua lisäsin vähän tomaattipyrettä. Käänsin selkäni keitokselle, joka saman tien paloi hieman pohjaan. Sain karstat raavittua irti, ja jatkoin lisäämällä soijapaloja, huuhdeltuja punaisia linssejä (joista osa karkasi tiskialtaaseen), kidneypapuja chilikastikkeessa ja valkosipulilla maustetun Pirkka-pastakastikkeen (johon oli muilutettu inhottavaa oliiviöljyä). En sitten enää lisännyt tuoretta valkosipulia, koska leipäkoneessa oli jo pyörimässä valkosipulileipä.
Vettä meni lähemmäs litra. Mausteeksi laitoin kasvisliemikuution, pippuriseosta, pizzamaustetta, currya, paprikajauhetta ja cajunmaustetta. Annoin pöperön kiehua hiljalleen noin tunnin, jotta linssit ja soijat olivat varmasti pehmenneet. Suurustin ruokaa kylmään veteen sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Tykkään kastikkeista, joissa kauha melkein pysyy pystyssä. Lisäkkeeksi höyrytin kuoriperunat.
Kutsuin täysiverisen lihansyöjäystävättäreni testaamaan ateriaa. Hämmästyksekseni hän totesi tuotoksen olevan jopa parempaa kuin aiemmin usein tarjoamani chili con carne! (Olikohan tämä luottamus- vai epäluottamuslause?) Erityisesti ihastelimme soijapalojen veikeää rakennetta: kuin naudanlihakimpaleita ilman lihassäierakennetta. Olen tähän asti suhtautunut epäilevästi soijatuotteisiin, kun niissä voi olla niitä geenejä…
Kaiken kaikkiaan ruoka oli myönteinen yllätys, ja söimme liikaa kuten mitä tahansa liharuokaa vanhaan hyvään aikaan. Kotitekoinen hapankaalikin sopi kastikkeen kanssa loistavasti. Raaka-aineiden hinta ja riittoisuus yllätti myös positiivisesti: yhden valtavan annoksen hinta ei käyttämistäni puolivalmisteista huolimatta ole kahta euroakaan. Tätä uskallan kokeilla toistekin.
Testiryhmä on tosin lievästi huolestunut papuruokien vaikutuksesta etenkin asunnon pienilmastoon.