Tänään juhlitaan autotonta päivää ympäri maan. Tikkareita ja bussilippuja jaetaan, on arvontaa ja kansaa valistavaa tietokilpailua. Aiempina vuosina Jyväskylässä on ollut enemmänkin hässäkkää keuhkojen tilavuuden mittauksesta alkaen, nyt Vapaudenkadulla ei ollut mitään toimintaa. Sen sijaan kaupunginkirjastolla oli laadukas Pyöräilynedistämisseminaari, jota seurasin parin tunnin ajan.
http://www.jyps.info/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=84&Itemid=86
Tilaisuuden parasta antia oli värikkäästi kuvitettu Jyväskylän Pyöräilyseuran porukan matkakertomus reissusta Tanskaan, Hollantiin ja pariin muuhun Keski-Euroopan maahan. Tietysti pyörillä. Kaihoisina katselimme valokuvia ja videopätkiä paratiisimaisen väljiltä, tasaisilta ja turvallisilta reiteiltä, jotka on usein rakennettu kauas niin autoliikenteestä kuin jalkakäytävästäkin. Pyöräilijät pystyvät järjestelyjen ansiosta ajamaan reipasta vauhtia eivätkä koe välttämättömäksi suojata päätään styroksikuupalla, jota meillä taas laki velvoittaa käyttämään, koska pyörän selkään noustuaan ihminen on liikenteessä lähinnä yliajettava haittaeläin. Hyvin toimivilla väylillä pystytään kuljettamaan hyvin raskaitakin kuormapyöriä, jollaisia Suomessa tuskin tunnetaankaan. Niissä on vankat tavaratelineet, jotka kestävät muutakin kuin aliravitun kuusivuotiaan painon, ja jopa nojatuolin kokoinen kuljetuskori.
Reunakivetyksiä ei ole haittaamassa risteyksien ylittämistä, ja punainen tai sininen asvaltti osoittaa selkeästi pyöräkaistat ja -taskut jopa liikenneympyrässä. Parhaimmillaan pyöräilyreittien liikennevaloille on 20 km/h ajavia varten ohjelmoitu jopa vihreä aalto; toisaalla taas katuun on upotettu liiketunnistimia, ja vaarallisemmissa paikoissa risteystä edeltävät hassut hidastelaineet. Kaupunkien keskustoissa on runsaasti pysäköintitilaa, ja jopa junissa ja linja-autopysäkeillä näkyi pyörätelineitä. Mikä ihmeellisintä, monissa paikoissa pyöräilijällä on risteyksessä etuajo-oikeus! Suomen oloissa pyöräilijää ei väistä kukaan, olipa risteys millainen tahansa.
Vertailun vuoksi näimme materiaalia myös Jyväskylän barbaarisista ratkaisuista. Hengenvaaralliset tunnelit ja jyrkästi mutkittelevat reitit ovat selvästi rakennusvaiheessaan vaatineet kieroutunutta mielikuvitusta. Epäilen tieinsinööreillä olevan kavereita kiviveistämöillä, siihen malliin rotvalleihin reunoja rakennellaan. Yleisöä alkoi jo naurattaa, kun kuvausajoneuvo seikkaili kohti Vaajakoskea sanomalehden levyistä ”kevyen liikenteen väylää” pitkin. Kameran tärinä ja pyörän kolina olivat erittäin autenttiset ja toivat elävästi mieleen omat retket sille puolelle kaupunkia. Ei ihme, ettei reitillä ole ruuhkaa…
Kaikkiaan esitys oli hyvin valaiseva. Ei ollut tullut mieleenikään, että jossakin pyöräily saatettaisiin kaupunkisuunnittelussa asettaa peltilehmien edelle. Odotan pinna kireällä mutta toiveikkaana, että tännekin saataisiin järkeviä ratkaisuja…