Tässä korkeassa iässä sitä jo luulisi nähneensä tai ainakin kuulleensa kaiken. Mutta ei. Aina joku onnistuu minut yllättämään.
Rauhalliselle takapihalle suuntautuvalla parvekkeellani vierailee silloin tällöin elukoita. Lähinnä ne ovat harakoita ja oravia, joista ei ole muuta haittaa kuin rähmäkäpälänjälkiä jäähtymään jätetyssä kiisselissä, biojätekätköjä ikkunalaudalla tai jätöksiä matolla. Häiriö on niin vähäistä, ettei se ole antanut aihetta mihinkään toimenpiteisiin kuten linnunpelättien askarteluun.
Mutta perjantaina 27.11. iltaviiden ja -yhdeksän välillä parvekkeelle iski kädellinen. Tämä hämmästyttävän ketterä tuhoeläin tunkeutui hämärän turvin yksityisalueelle ja vei mennessään minun ja kaverini herkulliset ja kauan odottamat saunajuomat. Vietimme tällä välin perinteisiä piparinleivontatalkoita, emmekä aavistaneet, mitä parin metrin päässä oli tekeillä.
Mikä hämmästyttävintä, parvekkeeni on kolmannessa kerroksessa, eikä minulla ollut mitään syytä olettaa, että sinne tunkeutuisi varkaita.
Tämä alkaa jo käydä turhan röyhkeäksi. Olen saanut ystäviltäni lukuisia luonnontieteellisiä vinkkejä rikoksenuusinnan estämiseksi. En paljasta niitä tässä sen tarkemmin, mutta avainsanoja ovat mm. kitkakerroin ja formaldehydi.