Kysymys koulutuksen järjestämisestä Suomessa on yksi eduskuntavaalien kantavista teemoista. Koulutuksesta leikatut määrärahat näkyvät siinä, että oppilaat joutuvat yhä enemmän pärjäämään itsekseen.  Myös Porissa on käynnissä kouluverkkouudistus ja päättäjät joutuvat ottamaan kantaa siihen, millaisia kouluja Porissa tulevaisuudessa on. Päätöksenteko ei ole helppoa vaan asioita pitää puntaroida monien eri kriteerien kautta.

Itse ajattelen, että unelmien koulut ovat turvallisia ja terveitä. Niissä ei ole sisäilmaongelmia, joiden takia oppilaiden tai koulussa työskentelevien aikuisten pitää sairastua. Tämä ei ole itsestäänselvyys suomalaisessa koulumaailmassa. Juuri vaatimus hyvistä fyysisistä oppimisympäristöistä, on yksi syy kouluverkkouudistuksen aloittamiseen Porissa.

Toinen jatkuva keskustelunaihe on unelmien koulun koko. Monet liputtavat pienten koulujen puolesta ja niissä onkin hyvät puolensa. Monta kertaa koulu on asuinaluetta yhdistävä tekijä ja sillä on suuri merkitys alueen yhteisöllisyyden kannalta. Pienessä lähikoulussa koulumatkat taittuvat turvallisesti jalan tai pyörällä ja kaikki tuntevat toisensa.

Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Kun koulun oppilaskoko on pieni, tulee tarve opettaa useampaa luokkatasoa samalla kertaa. Se ei aina ole täysin mutkatonta. Liikunnassa ei välttämättä saada joukkueita kokoon ja henkilökunnan pieni määrä voi kärjistää ristiriitoja.

Niin ikään isoissa kouluissa on hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi opetustilat saadaan korkeatasoisimmaksi, oppilashuolto on monipuolisempaa ja liikuntatilat ovat paremmat. Moni on huolestunut siitä, hukkuuko oppilas isoon joukkoon. Tai syntyykö enää yhteisöllisyyttä, jota pieni koulu tarjoaa.

Itse ajattelen, että sopivan kokoinen koulu voi olla alueesta riippuen joko pienempi tai suurempi. Hyväkuntoisia kouluja ei tule jättää tyhjilleen, koska niille on vaikea keksiä jatkokäyttöä. Koulujen kokoakin suurempi kysymys on ryhmäkokojen suuruus. Liian suuret ryhmäkoot aiheuttavat levottomuutta ja oppimisvaikeuksia, kun opettajalla ei ole riittävästi aikaa opettaa yksilöllisesti. Koulussa tulee panostaa riittävästi oppilashuoltoon. Erityisopetusta tulee olla tarvittava määrä ja koulunkäynninohjaajien määrän karsiminen ei saa kuulua säästötavoitteisiin.

Opintojen keskeyttäminen on suuri ongelma. Onnistunut oppimispolku lähtee jo varhaiskasvatuksesta, jossa lapsi saa kielellisiä virikkeitä ja opettelee sosiaalista vuorovaikutusta. Peruskoulussa jokaiselle oppilaalle pitää olla sellaista tukea, että perusasiat opitaan. Ne luovat pohjan tuleville opinnoille toiselle asteella ja siitä eteenpäin.

 

Anne Liinamaa on Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja, peruskoulun erityisopettaja ja Satakunnan Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Porista.