Siitä on pian vuosi aikaa, kun tulipalo tuhosi perheemme kotia. Vuoden evakkoreissu alkaa lähennellä loppuaan, ja pääsemme pian muuttamaan takaisin korjattuun taloomme. Cocktail-kutsujen kestopuheenaihe tulipalosta saa väistyä. Tilalle tulevat uudet, toivottavasti iloisemmat, aiheet.
Tapahtunut on pysäyttänyt minut miettimään elämän kulkua. Mitä tahansa voi yllättäen tapahtua, mutta siitä huolimatta ja sen takia, on uskallettava elää. Onni ja tyytyväisyys ovat lyhyitä ohimeneviä hetkiä arjessa. Halaa pitempään, katso lempeästi, anna joskus periksi, vaikka tiedät olevasi oikeassa, kerro välittäväsi. Näillä sanoilla neuvon itseäni. Kävelylenkillä pysähdyn ihailemaan ympäristön kauneutta ja hengitän syvään. On hyvä muistaa, että meillä on vain tämä hetki. Miksei siitä voisi jäädä hetkeksi nauttimaan. Elämän ongelmat on syytä suhteuttaa. Maailmassa tapahtuu oikeasti pahoja asioita, kannattaako pienempiä ottaa niin hirvittävän vakavasti. Läheisiä ihmissuhteita on syytä arvostaa ja pitää niistä kiinni. Ne ovat lopulta ainoita, joilla on elämässä todellista merkitystä.
Ihmisten käytös opetti, miten kohdata kriisissä oleva ihminen. Jo pelkkä myötätunto lohduttaa valtavasti. Sitä varten ei tarvitse nähdä kasvokkain, vaan viestin voi välittää myös muulla tavalla. Sosiaalisen median kautta kirjoitetut päivitykset tai kännykän tekstiviestit ovat myös tärkeitä. Ne kertovat, että moni ajattelee ja myötäelää tapahtunutta. Ihmiset tulevat halaamaan tai kättelemään, tämä kaikki tuntuu hyvältä ja auttaa jaksamaan eteenpäin.
Mieleeni ei ole koskaan tullut, että kriisin kohdanneelle ihmisille annetaan lahjoja. Nyt tiedän miten toimia tulevaisuudessa. Saamistani lahjoista muodostui tärkeitä. Monesti olen kietoutunut ihanaan neulottuun tilkkupeittoon, jonka työkaverini ja oppilaat neuloivat, kun olin poissa töistä kotona toipumassa. Hyvä ystäväni osti minulle repun, se selässä kuljen töihin. Toinen maalasi taulun, joka on nyt olohuoneessa muistuttamassa ystävyydestä. Yksi lahjoitti vaatteita, toinen kirjoja. Esimerkkejä on lukuisia, ne kaikki kertovat välittämisestä.
Vuoden aikana olen löytänyt lohtua musiikista. Olen kuunnellut ahkerasti Apulanta-yhtyeen kappaletta Valot pimeyksien reunoilla. Laulun kirjoittaja Toni Wirtanen on tiivistänyt säkeisiin elämän tarkoitusta. Kertosäkeessä on lohduttava kohta, siinä sanotaan: ”Valot pimeyksien reunoilla, ovat harvassa, mutta olemassa.” Tämän laulun sanoja oli hyvä muistella katsoessaan kotinsa mustiksi muuttuneita seiniä. Ne seinät saavat nyt uudet vaaleat, mutta värikkäät sävyt. Elämä jatkuu eteenpäin.

Anne Liinamaa
Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja (vihr.)
eduskuntavaaliehdokas